Hanna Tiainen (22) pelaa jääkiekkoa Espoon Bluesin naisten joukkueessa. Leikkaussali, kävelykepit ja särkylääkkeet ovat tulleet nuorelle kiekkoilijalle tutuksi uran aikana.
Jääkiekon pariin Tiainen ajautui reilut kymmenen vuotta sitten, kun salibandyn harrastaminen piti lopettaa jalan kasvulinjan häiriön vuoksi. Kilpailunhaluinen nainen halusi kuitenkin jatkaa joukkueurheilua ja jääkiekko sopi hänen jaloilleen salibandya paremmin. Vanhemmat eivät aluksi oikein lämmenneet ajatukselle lätkän harrastamisesta.
Tiainen sai kokea fyysisen ja vauhdikkaanurheilulajin vaarat ensimmäisen kerran vuonna 2005, kun vasemman jalan polvilumpio lähti sijoiltaan harjoituksissa sattuneessa taklaustilanteessa. Edessä oli leikkaus ja puolen vuoden tauko peleistä.
– Ensimmäisestä loukkaantumisesta on ristiriitaisia fiiliksiä. Aluksi näytti, että selvitään ilman leikkausta, mutta lopulta vaihtoehtoja ei ollut.
Pahempi loukkaantuminen tuli vuonna 2009. Oikean jalan polvilumpio lähti sijoiltaan harmittoman näköisessä tilanteessa Tiaisen kompastuttua matkalla kaukaloon. Polvi jouduttiin leikkaamaan, mutta toipumisen jälkeen se vihoitteli yhä. Edessä oli uusi leikkaus talvella 2012, kun polven rustovammoja yritettiin korjata. Naiselle sattui saman vuoden keväällä vielä aivotärähdys, jonka takia kausi loppui pari viikkoa etuajassa.
– Kesän 2012 treenit olivat todella rankat ja rasitus kovaa, koska tehtiin paljon juoksu- ja loikkatreenejä. Välillä se oli ihan toivotonta tuskaa, niin oli pakko hakeutua lääkärin puheille.
Nyt Tiaisen päivät kuluvat vesijumpan, kuntopyörän sekä tasapainolaudan parissa. (kuva: Sonja Heinonen)
Lajilääkäri tutki polven ja kertoi ettei sitä oltu korjattu kunnolla,joten leikkaussali kutsui jälleen syyskuussa 2013.
– Kun sain vasemman polven kuntoon, niin olin helpottunut kun pitkä kuntoutus oli takana ja kaikki hyvin. Se olikin todella masentavaa, kun ei ehtinyt kulua kuin vuosi, niin oikea meni rikki ja tiesi mitä on edessä ja kuinka kipeäksi se taas tulee.
Käyttämätön lihas surkastuu nopeasti. Tiaisen oikean reiden ympärysmitta on reilussa kuukaudessa kaventunut jo toista senttiä vasempaan verrattuna. Jalan kuntouttaminen takaisin ennalleen on pitkä ja vaativa prosessi.
– Aluksi lihasta vain aktivoidaan erilaisin harjoittein. Vesijumppa ja tasapainolauta ovat nyt viime aikoina tulleet erittäin tutuiksi. Totta kai sitä mieluummin olisi jäällä yhdessä joukkuekavereiden kanssa kuin kävisi jossain vesijumpassa.- Vähitellen, kun jalalle voi varata painoa, niin jo pelkkä kävelykin vahvistaa. Ennen jäälle menoa myös kunto pitää saada kohdilleen, koska nopeutta lähtee toipumisen aikana paljon pois. On myös tärkeää, että ennen joukkueen jäätreenejä polvi on täydessä kunnossa. Jääkiekossa on niin paljon vauhtia ja iso kontaktiriski.
Kuluva kausi menee Tiaiselta kokonaan jalan kuntoutukseen, mutta tavoitteena on olla täydessä iskussa ennen kesäharjoituksia, jotta seuraavaan kauteen voi lähteä parhaassa mahdollisessa terässä.
– Monesti tulee ajateltua, että jos sattuu vielä kerran niin lopetan. Loukkaantuneena ollessa hinku takaisin kentille on kuitenkin niin kova, että aina sitä on vaan tullut jatkettua. Jääkiekosta saa paljon asioita, joita olisi melkein mahdotonta korvata muulla, kuten voittaminen, yhteenkuuluvuus ja kilpaileminen. Niiden arvoa ei voi oikein rahassa mitata. Rakkaudesta lajiin, kuten sanotaan.
Eemeli Kosonen
