Oikari pomputtelee divarikoriksen ja yliopisto-opiskelun välillä

Maanantai-aamu ja saavumme kuvaajan kanssa Otahallin edustalle, jossa tapaamme Eemil Oikarin – Porvoon Tarmossa 1. divisioonassa koripalloa pelaavan ja Aalto-yliopistossa Espoon Otaniemessä konetekniikkaa lukevan miehen.

Eemil treenaa kolme kertaa viikossa omatoimista lihastreeniä Otaniemessä. Hallille on matkaa muutama sata metriä kotiovelta, koulukin löytyy vierestä. Puitteet ovat hienot ja porukkaa on salilla jo ennen kello yhdeksää paljon.

Tärkeät koulujutut ajavat treenien edelle. Koulun bileet sen sijaan jätetään väliin, jos kohdalle osuu treenit. Valintoja täytyy tehdä näiden kahden jutun välillä, vaikka se ei aina helppoa ole.

Eemil vaihtelee tiivisti koripallokenkien ja tenttikirjojen välillä. Kuva Simo Pukkinen

Eemil vaihtelee tiivisti koripallokenkien ja tenttikirjojen välillä. Kuva Simo Pukkinen

Joukkueen puolesta Eemil saa auton, jolla hän kulkee aina treeneihin ja matseihin Porvooseen. “Harrastus” ei maksa hänelle mitään, joten taloudellinen puoli on ainakin täysin hoidossa.

Eemilin tyttöystävä asuu myös Helsingissä ja hän kulkee usein samaa matkaa viikonloppuisin Porvooseen, jossa molempien vanhemmat myös asuvat. Aikaa riittää siis hyvin läheistenkin näkemiseen, josta motivaatio ei ainakaan jää kiinni.

Seuravaihtoa lähemmäs pääkaupunkiseutua on mietitty monesti. Kotikaupunki, taloudellinen hyöty, läheiset ja vanha ympäristö vetävät kuitenki edelleen Porvooseen, tuttuun ja turvalliseen. Uuden seuran myötä tulisi uusi valmentaja, pelitapa ja vaikeus murtautua rinkiin kunnolla sisään. Tarmon edustusjoukkueessa jo vuosia pelannut 21-vuotias, 197cm pitkä laituri kertoo ettei hän opiskelisi yliopistossa diplomi-insinööriksi jos hän haluaisi ammattikoripalloilijaksi.

Peliajasta tällä kaudella Eemil taistelee kolmen jenkkivahvituksen kanssa. Täksi kaudeksi Porvooseen tulleet Amerikkalaiset eivät ole vakuuttaneet. ”Vaikka valmentaja on vanha tuttu niin vastuuta voisi tulla enemmänkin.” Tällä kaudella keskimäärin noin 10 minuuttia per ottelu pelannut Oikari kertoo.

Viime kaudesta ottelumäärää nostettiin seitsemällä ottelulla, joten matkustelua on entistä enemmän ja se luo lisähaastetta, kun opiskelutahtikin tiivistyy.

Koripallo on joukkuepeli ja kaikki tehdään joukkueena, mutta Eemil kertoo silti pitävänsä paljon omatoimitreeneistä. “Kesällä tuli treenattua paljon yksin.” Kesän hän vietti Porvoossa kesätöiden ja koripallon vuoksi.

Satunnaisen treenikaverin Oikari olisi kuitenkin halunnut löytää esimerkiksi ylämäkijuoksutreeneihin. “Kandinaatteja” oli, mutta sopivaa ei kuitenkaan sitten löytynyt.

Sisältöä elämässä täytyy olla ja Oikarista saa heti sellaisen kuvan, ettei hän osaisi kauaa olla tekemättä mitään. “Sali, koulujutut ja treenit, niihin se kaikki aika menee aikalailla, ihmisiä tässä kuitenkin vaan ollaan.”

Niko Lehmuskanta (@lehmuskanta)