Jake Pratley, Helsinki Rugby Clubin pelaajavalmentaja, on 25-vuotias Englannista kotoisin oleva herrasmies, jonka reitti rugbyn maailmassa ei ole ollut tavanomaisin.

Jo nuorella iällä pelaamisen (ja hieman myöhemmin valmentamisen) aloittanut Pratley on elänyt ja hengittänyt koko elämänsä rugbya. Pääsin haastattelemaan miestä ja selvittämään, että kuinka hänen tie vei Suomeen missä rugbyn harrastajia on reilu tuhat ja minne matka jatkuu seuraavaksi?

Jake Pratley syöttämässä palloa kun Helsinki Rugby Club kohtasi Porvoo Rugby Clubin.

Kun Englanti voitti Australian rugbyn maailmanmestaruusfinaalissa vuonna 2003, syntyi maassa räjähdysmäinen nousu lajin suosiossa ja harrastajamäärät nousivat korkeuksiin. Jokainen nuori halusi pelata rugbya, eikä juniorijoukkueita sekä -valmentajia ollut tarpeeksi siihen että jokainen mahtuisi joukkueeseen. Pratley aloitti rugbyn samoihin aikoihin, Englannin menestyksestä innostuneena. Tavanomaisesti rugbyn harrastajat tulevat rugbyperheistä, eli nuoret aloittavat lajin esimerkiksi isoveljen tai isänsä innoittamina. Pratleyn perheestä ei kuitenkaan kukaan ollut pelannut aikaisemmin. Isä vei kuitenkin poikansa toiveen mukaisesti kotikaupungin rugbyjoukkueen, Redditch rugby clubin, harjoituksiin.

-Joukkueella oli ollut vaikeuksia voittaa kun liityin heihin. Ensimmäisessä ottelussani tein viisi tryta ja kun voitimme ottelun niin joukkuekaverini heittelivät minua ilmaan. Tuollaisen debyytin jälkeen on aika vaikeaa olla tykkäämättä pelistä, Pratley muistelee.

Pelipaikan löytäminen oli myös helppoa. Pratley siirtyi lähes suoraan laitapelaajasta linkiksi eli pelinrakentajan rooliin.

-Kun aloitin pelaamisen, olivat käteni aivan jäässä koska laidalla ei saanut palloa käsiinsä paljon. Halusin siirtyä keskeisempään rooliin että käsittelisin palloa mahdollisimman paljon ja käteni eivät enää jäätyisi, hän nauraa.

Muutaman vuoden pelattuaan tulivat Pratleyn vanhemmat ja joukkueen valmentaja siihen päätökseen, että hänen oli parasta siirtyä pelaamaan parempitasoiseen joukkueeseen. Hän siirtyi Bromsgrove Rugby Clubiin, jossa pelasi seuraavat viisi vuotta. 16-vuotiaana Pratley siirtyi Worcester Warriorsin junioriakatemiaan, missä hän kävi koulua ja treenasi joukkueen kanssa, nousten välillä myös ykkösmiehistön kokoonpanoon. Akatemia pelasi maan parhaita samanikäisiä joukkueita vastaan ja Pratleyn omien sanojen mukaan joukkueessa mukana oleminen opetti paljon lajista, myös valmentajan näkökulmasta. Lopulta hän jäi kuitenkin vuoden mittaiselle tauolle.

-Valmentajani vaihtui, enkä enään saanut niin paljon peliaikaa, kuin olisin halunnut. Huomasin olevani melko lähellä burnouttia ja elämässäni ei ollut muuta sisältöä kuin rugby. Tuntui parhaalta ratkaisulta ottaa hetki taukoa pelaamisesta.

Pratley palasi tauoltaan Coventry Bears joukkueeseen 18-vuotiaana ja pelasi puoliammattilaisena yhden kauden ajan. 19-vuotiaana Pratley jätti taas pelikentät taas taakseen, mutta siirtyi Worcester Universityn naisten rugbyjoukkueen valmentajaksi. Tämä ei kuitenkaan ollut Pratleyn ensimmäinen valmentajan pesti vaan ensikosketukset valmentamiseen tulivat jo 15-vuotiaana.

-Liikunnanopettajani joka myös valmensi koulun rugbyjoukkueita huomasi minun intohimoni rugbya kohtaan ja ymmärsi tietämykseni lajista olevan parempi kuin hänellä. Hän antoi minulle mahdollisuuden valmentaa oman ikäisteni ja 13-vuotiaiden rugbyjoukkueita, mikä oli hieno teko opettajalta. Se antoi minulle idean ryhtyä valmentajaksi.

Pratleyn ystävä valmensi Worcesterin yliopiston naisten rugbyjoukkuetta ja  tarvitsi apuvalmentajaa, joten pyysi ystäväänsä mukaan. Lopulta Pratley toimi joukkueen takapelaajien valmentajana kolme vuotta. Tämä oli hänen ensimmäinen virallinen valmentajan pestinsä ja vuoden joukkuetta valmennettuaan päätti itsekkin hakea kouluun opiskelemaan urheiluvalmentajaksi. Viimeisenä kouluvuotenaan Pratley siirtyi Worcester Warriorsin junioriakatemian valmentajaksi missä hän valmensi puolitoistavuotta.

-Se oli hieno kokemus, joka opetti minua paljon. Sain valmentaa alueen parhaita nuoria pelaajia ja samalla oppia muilta valmentajilta, joilla oli pitkä kokemus valmentamisesta.

Yliopistossa Pratley tapasi nykyisen tyttöystävänsä, joka on kotoisin Suomesta. Pratleyn tyttöystävä ei yliopistossa pelannut vielä rugbya, mutta innostui lajista valmistuttuaan ja muutettuaan takaisin Suomeen. Kesät he viettivät yhdessä Helsingissä ja eräänä päivänä Pratley oli seuraamassa tyttöystävänsä joukkueen, Helsinki Rugby Clubin harjoituksia kun saman joukkueen miehet alkoivat valua kentälle. He huomasivat parrakkaan brittimiehen, joka omasi rugbypelaajan ruumiinrakenteen ja tulivat juttelemaan, olettaen hänen olevan tulossa treenaamaan heidän kanssaan.

-Selitin heille, että olen vain katsomassa tyttöystäväni harjoituksia. Kuultuaan, että olen pelannut aikaisemmin, he kutsuivat minut seuraaviin treeneihin, Pratley muistelee.

Seuraavissa harjoituksissa huomasi joukkue Pratleyn todellisen tason ja alkoivat kyselemään tarkemmin miehen taustasta. Joukkue oli tällä hetkellä ilman kunnon valmentajaa ja kuullessaan hänen rugbytaustan niin pelaajana kuin valmentajana, he pyysivät häntä auttamaan valmennuksessa.

-Ongelmana oli se, että olin lähdössä takaisin kouluun kolmen viikon päästä. Valmensin heitä silti loppuaikani Suomessa ja tuntui, että autoin joukkuetta kehittymään. Ikävä kyllä jouduin jättämään joukkueen ennen kauden loppua, mutta seurasin joukkueen tuloksia netistä.

Helsinki Rugby Club selvisi lopulta kauden päätteksi finaaliin, mutta hävisivät sen tiukasti yhdellä pisteellä. Pratley huomasi joukkueen kehityksen ja alkoi miettimään, mitä hän voisi saada aikaan jos pystyisi valmentamaan joukkuetta kokonaisen kauden. Joukkue oli ottanut hänet niin lämpimästi vastaan, että hän halusi palata seuran toimintaan mukaan.

-Vuonna 2018 olin koko kesän Suomessa ja sovin joukkueen kanssa tulevani valmentamaan heti kun kouluni loppuu. Lähetin ohjeita harjoituksiin ja olin joukkueeseen yhteydessä viesteillä, sillä en päässyt osallistumaan harjoituksiin ennen kauden alkua.

Helsinki Rugby Club ennen peliään Kuopio Rugby Clubia vastaan.

Pratley pääsi osallistumaan joukkueen harjoituksiin vasta viikkoa ennen kauden ensimmäistä peliä. Helsinki Rugby Club pelasi kuitenkin hienon kauden, tehdessään eniten pisteitä koko sarjassa ja selvittäessään tiensä finaaliin. Finaalissa vastaan asettui Helsinki Warriors joka lopulta voitti ottelun. Pratley ei itse pystynyt osallistumaan peliin loukkaantumisen takia.

-Se oli erittäin turhauttava peli. Warriors pelasi tylsintä ja negatiivisinta rugbya mitä olen ikinä nähnyt. He koittivat saada rikkeitä koko ajan, mitä vain että emme pääsisi pelaamaan omaa peliämme ja lopulta onnistuivat siinä. En malta odottaa että pelaamme heitä vastaan uudestaan ensi viikonloppuna, sillä haluan murskata heidät, Pratley toteaa. (Haastattelusta seuraavana lauantaina Helsinki Rugby Club voitti Helsinki Warriorsin pistein 27-14.)

Tällä hetkellä Pratley pelaa ja valmentaa toista kokonaista kauttaan Helsinki Rugby Clubissa. Joukkue on tällä hetkellä sarjataulukossa ensimmäisenä ja valmentaja uskoo joukkueensa mahdollisuuksiin voittaa mestaruus. Helsinki Rugby Club on voittanut Suomen mestaruuden viimeksi vuonna 2016.

-Olisin pettynyt, jos emme voittaisi tänä vuonna. Meillä on sarjan parhaat yksilöt joukkueessamme ja kyse on enään siitä saammeko pelattua omalla parhaalla tasollamme. Muut joukkueet tietävät meidän olevan heitä parempia ja yrittävät häiritä peliämme. Kauden lopputulos on enään meistä itsestämme kiinni emmekä voi tavoitella mitään muuta kuin mestaruutta.

Ensi talveksi Jake Pratley on siirtymässä ulkomaille valmentamaan. Hän sai työtarjouksen irlantilaisen Kilkenny RFC:n valmentajaksi. Kilkenny RFC pelaa Irlannin toiseksi korkeimalla sarjatasolla. Pratleyn on tarkoitus valmentaa ykkösjoukkueen lisäksi myös seuran akatemian joukkueita. Irlannin ja Suomen rugbykaudet eivät osu päällekkäin eli Pratley pystyy jatkamaan myös Helsinki Rugby Clubin valmentajana.

-Tunnen Kilkenny RFC:n valmentajan alkuajoiltani Suomessa. Työskentelimme yhdessä Helsinki Rugby Clubin valmentajina ja valmennustyylimme sopivat hyvin yhteen. Alunperin minun piti siirtyä sinne aikaisemmin mutta koronavirus muutti suunnitelmia. Nyt minun on tarkoitus aloittaa lokakuussa.

Valmentajan työ Irlannissa tarkoittaa rugbyn valmentamista kokopäivätyönä. Tämä ei Suomessa ole ollut mahdollista, vaan Pratley on tehnyt toista työtä valmentamisen ohella. Työtarjous Irlantiin tuo mukanaan uusia haasteita kovemmalla tasolla kuin koskaan ennen ja vaikka Pratley on vasta 25-vuotias, on hänellä takanaan jo vuosien kokemus valmentajana.

-On mahtavaa päästä kokeilemaan valmentajan taitojani seuraavalla tasolla. Toivon että voin tuoda omaa pelifilosofiaani joukkueen pelityyliin, mutta myös oppia uutta muilta valmentajilta.

 

Teksti: Johannes Halttunen