Kadonneen sukupolven metsästys
MM-kultaa 2011. Ainoana maana mitali kolmista viimeisistä olympialaisista. Jarmo Kekäläisestä Columbuksen GM. Suomen superlupaukset vyöryvät NHL:ään. Vatanen, Barkov, Granlund, Määttä ja niin edelleen. Jesse Puljujärvi – Ensi kesän historian ensimmäinen suomalainen NHL:n ykkösvaraus? Suomi-kiekolla menee loistavasti. Vai meneekö?
Uransa parhaassa vaiheessa olevat tähtipelaajat loistavat poissaolollaan. Niin arvokisoissa kuin NHL:ssä. Missä ovat meidän 25-30 -vuotiaat tähtemme? Euroopassa.
Kateellisena olen katsellut NHL:n varaustilaisuuksia, kun ruotsalaisia varataan ensimmäisellä kierroksella oikealta ja vasemmalta.
Vuosina 2003-2009 maailman kovimpaan kiekkosarjaan varattiin 1.kierroksella 16 länsinaapurimme lupaavinta kenttäpelaajaa.
Suomalaisten vastaava lukumäärä on kolme. Vuonna 2004 varatut Lauri Tukonen, Lauri Korpikoski ja Petteri Nokelainen.
Kolmikosta ainoastaan Korpikoski viilettää taalakaukaloissa edelleen.
Nokelainen pelasi 266 NHL-ottelua. Tukonen vain viisi. Molemmat pelaavat alkavalla kaudella kotoisessa Liigassa.
Suomi tippui vuosituhannen taitteessa muiden huippumaiden kyydistä.
Kanada ja Venäjä tunnetusti tuottavat huippupelaajia solkenaan.
USA uudisti vuonna 1996 junioriohjelmansa keskittämällä huippulupausten valmennuksen Ann Arboriin Minnesotaan. Pelkästään kaudella 2008-2009 NHL.ssä pelasi 45 Ann Arbourin akatemian kasvattia.
Rakas naapurimme Ruotsi oli viisitoista vuotta sitten samassa tilanteessa kuin Suomi nyt. He laittoivat koko junioritoimintansa täysin uusiksi ja tulokset ovat nähtävillä.
Onneksi suunta on taas oikea. Mutta kuinka kauan? Kalervo Kummolan seuraajalta adjutantteineen vaaditaan nyt konkreettisia toimia. Mallia tulisi hakea Ruotsista ja USA:sta. Vierumäki tarjoaa puitteet. Suomen kokoisella kiekkomaalla ei yksinkertaisesti ole varaa hukata kokonaisia sukupolvia.
Yksittäiset pronssimitalit sieltä täältä sumentavat ja hämäävät monia, ja ongelmat lakaistaan maton alle. On aika survoa Nuori-Suomi niminen liikuntaseikkailu ja kaikki pelaa -ideologia vihdoinkin silppuriin. Vai vaaditaanko tosiaan Leijonien tippumista karsintasarjaan, että ihmisten silmät aukeavat?
Teksti: Jukka Kanninen
