Kuva: Ella Kajaste

Tavallisen katsojan silmissä jalkapallo-ottelu ratkeaa kentällä pelaajien suorittamiseen sekä valmentajan taktiikkaan. Todellisuudessa huippujalkapalloilu kulminoituu kahteen asiaan. Rahaan ja tuomareihin.

Fakta on että jalkapalloilussa, kuten monessa muussakin urheilulajissa, rahalla saa menestystä. Rikkaat seurat hankkivat kovimmat pelaajat, käytännössä kenet vain haluavat. Köyhemmät seurat hankkivat pienen budjetin pelaajia tarkan tutkimustyön päätteeksi. Pienen budjetin joukkueen on käytännössä lähes mahdotonta voittaa mestaruutta. Poikkeuksia tulee silloin tällöin, kuten Leicester käytti hyväkseen muiden konttaamisen.

Jalkapallo on katsojille päällimmäisenä viihdettä. Ja ilmeisen hyvää viihdettä, onhan futis Euroopassa suosituimpia ja seuratuimpia urheilulajeja. Kahvipöytä- ja baarikeskusteluihin kuuluu futiskeskustelut. Kyseiset keskustelut sisältävät siirtouutisten ja otteluiden lisäksi tuomareiden virheet. Toisen mielestä tilanne oli selvä käsivirhe, toisen mielestä ei. Toisen mielestä olisi jostain tilanteesta kuulunut pilkku, toisen mielestä ei.

Tuomareista puhutaan aina ja joka paikassa. Ihmiset puhuvat, että Euroopan huippusarjoihin täytyisi saada parempia tuomareita, paitsiotekniikkaa, valmentajan haastoa, kahta päätuomaria ja mitä lie muuta. Mikään edellä mainituista ei poistaisi kokonaan virheiden mahdollisuutta.

Eikö sitten itseäni sapeta futisfanaatikkona, kun suosikkijoukkueeni häviää väärin vihelletyn pilkun takia, tai pitkävetolappuseni menee pilalle paitsiomaalin takia? Tottakai sapettaa. Tunteet kuuluvat penkkiurheilijan ja futisfanaatikon elämään.

Jalkapallo on nykyisellään toimiva ja vetävä urheilulaji. Ei pilata sitä turhilla muutoksilla. Fifa yrittää tuhota lajia jo muutenkin. Tuomareiden virheet ovat aina kuuluneet lajiin, ja tulevat aina kuulumaan.