Suomalaiset kiekkofanit odottivat tulevaa NHL kautta vesi kielellä. Kaudella 16-17 maailman kovimmassa kiekkoliigassa pelaa kolme ehkäpä suomen kaikkien aikojen lahjakkainta junioria. Eniten spekuloitiin mahtuuko Patrik Laine suoraan Winnipegin pelaavaan kokoonpanoon. Mielenkiinnolla seurattiin myös Kärppien superjunioreita Sebastian Ahoa ja Jesse Puljujärveä. Kaikki kolme onnistuivat loistavasti ja Ahon seurakaveriksi tuli myös yllättäen Teuvo Teräväinen.

Alkukausi sujui loistavasti. Patrik Laine vastasi huutoon ja paukutti itsensä koko liigan maalipörssin kärkeen. Sebastian Aho on ottanut Carolinassa kiekkoneron roolin ja pelaa älykkäämpää kiekkoa kuin koskaan. Jesse Puljujärvi on Edmontonin taitavimpia ja isokokoisimpia hyökkääjiä ja pelasi loistavaa kautta. Sitten tapahtui jotain.

Loistavan alkukauden jälkeen tuli katsomokomennus. Tämä on kuitenkin normaalia, että nuoria pelaajia istutetaan ja annetaan aikaan. Usein poppariosastolla kuitenkin ollaan maksimissaan muutama peli, ja komennus tulee jälleen taalakaukaloihin tai farmiliiga AHL:ään. Puljujärven kohdalla on toimittu täysin päinvastaisesti. Katsomossa on istuttu illasta toiseen ja pelikutsun käydessä peliaika on huidellut ala-arvoisen ja naurettavan välimaastossa. Kun alle parikymppisten MM-kisat pelattiin vuodenvaihteessa, Puljujärveä ei päästetty Suomen joukkueen mukaan pelaamaan. Ei päästetty myöskään AHL:ään eikäykkösjoukkueen mukaan. Puljujärven naurettavasta kohtelusta huolimatta, mies itse ei ole kommentoinut peliaikaansa. Jos jokin asia tästä kaverista paistaa ulospäin, niin se on ammattimaisuus. Valittaminen ei kiinnosta isojen liigojen herroja, ja Puljujärvi, niinkuin kaikki muutkin tiedostavat sen että hänestä tulee eittämättä NHL: än parhaita pelaajia. Edmonton päästi suomalaistaiturin vihdoin farmin puolelle kehittymään, ja pisteitä tuli samantien. On vain ajan kysymys milloin Oilersin johtohenkilöt avaavat silmänsä ja kysyvät itseltään: miten meni omasta mielestä?