Aurinko paistaa. On mitä kaunein syyskesän iltapäivä. Ainoastaan pieni tuulenvire laskee muuten niin loistavia olosuhteita. Ajamme autolla  kohti Kivikkoa. Kivikolla siis tarkoitan Helsingin kaupunginosaa, en varsinaista kivikkoa. Olemme matkalla Kivikon frisbeegolf radalle.

Pääsemme perille. Olemme siis selvinneet ehjinä edessämme vauhkosti kaistaa vaihtaneista taksikuskeista ja muista autoilijoista. Saakohan ajokortteja nykyään jo muropaketeista? Mene ja tiedä.

No niin, palataanpa asiaan.

Yleistä lajista sekä toiminta Suomessa

Päästyämme Kivikon 18-väyläiselle frisbeegolfradalle on näky hyvin pitkälti sama kuin normaalilla golfradalla. Ruohoinen maasto ja vesiesteet sorsineen saavat meidät miettimään, että olemmeko oikeassa paikassa. Mutta nähdessämme kuinka reiät on korvattu metallista valmistetuilla “koreilla”, joista roikkuu metalliketjua tajuamme olevamme oikeassa paikassa. Näihin koreihin yritetään heittää frisbee, joka korvaa pallon, mahdollisimman vähillä heitoilla. Eli perusidea on täysin sama kuin normaalissa golfissa muutamia muuttujia lukuun ottamatta.

Aloitimme heittelyn salamavalojen säihkeessä, olihan meillä valokuvaaja mukana. Täytyy heti myöntää, että suoritustasomme ei ollut riittävällä tasolla valokuvaamista ajatellen. Kolmen heiton ihannetulos jäi yhtä kaukaiseksi haaveeksi kuin Huuhkajien arvokisapaikka. Yritimme toki parhaamme, mutta sekään ei aina riitä. Olosuhteita emme tietenkään voineet syyttää, sillä Kivikon frisbeegolfrata on saanut kolmanneksi parhaan rataluokituksen A1. Lisätietoa rataluokituksista saat tästä.

Kuvassa vasemmalla Aarni esittelee suurelle yleisölle hieman tuntemattomampaa kämmenheittoa. Matti on tyytynyt tuttuun ja turvalliseen rystyyn.

Puolustuksemme voin toki sanoa, että meillä oli käytössä vain muutama frisbee eli kiekko. Ammattilaiset sekä vakavamieliset harrastajat omistavat useita eri kiekkoja. Aivan kuten golffarit omistavat mailoja. Eli pähkinänkuoressa kiekot jaetaan kolmeen osaan: draiverit, lähestymiskiekot ja putterit.

Aloitusheittoon käytettävää draiveria on aloittelijan erittäin hankala hallita. Tämän sainkin  todistaa Kivikon radalla erittäin omakohtaisesti. Aika usein löysin itseni kivikosta. Ja nyt tarkoitan oikeaa kivikkoa, en sitä kaupunginosaa. Draiverilla saa aikaan pisimmät heitot mikäli vähänkään osaa oikeaa heittotekniikkaa, joten se soveltuu parhaiten avausheittoon.

Kaltaiselleni amatöörille tärkein kiekko on korin lähestymiseen tarkoitettu midrange-kiekko eli midari. Se soveltuu parhaiten alle 100 metrin heittoihin. Tämä kiekkomalli on hitaampi kuin draiveri, joten sitä on helpompi hallita. Myös virhemarginaali heitoissa pienenee.

Putteria käytetään frisbeegolffissa samalla periaatteella kuin golffissa. Kun on riittävän lähellä koria, pyritään minimoimaan riskit ja valitaan kaikista kiekkomalleista hitain. Putteri. Mikäli heitto lipsahtaa lähietäisyydeltä ohi on vahinko pieni.

Totuus loppujen lopuksi on se, ainakin omaa peliä seuratessa, että oli kädessä draiveri tai putteri tai vaikka piirakanpaistoalusta, on heiton lopputulos yhtä hyvä tai yhtä huono.    

Iltapäivä radalla oli kumman hiljainen yhtä vihaista helsinkiläistä lukuun ottamatta. Miespuolinen henkilö karhasi meitä liikkumaan nopeammin. Meidän oli silti pakko hidastaa, sillä valokuvaajamme löysi upean kuvauspaikan. Lähdimme kuitenkin liikkeelle ja yhteenotolta vältyttiin. Olimme odottaneet ruuhkaisempaa pelisessiota, sillä frisbeegolf on tätä nykyä erittäin suosittua ja kasvaa jatkuvasti. Suomen ensimmäinen frisbeegolfrata rakennettiin Helsingin Meilahteen vuonna 1984. Vuosituhannen vaihteessa ratoja oli 13. Nykyisin uusia ratoja nousee lähes joka niemeen ja notkelmaan. Uusia frisbeegolfratoja rakennetaan jopa kymmeniä vuodessa. Nettisivusto frisbeegolfradat.fi ilmoittaakin Suomen frisbeegolfratojen tämänhetkiseksi kokonaismääräksi huikeat 596.

Kuvan näennäisen rento tunnelma muuttui pelin edetessä. Taustalla voi havaita frisbeegolfradoille tyypillisen puistomaisen maaston korkeuseroineen.

Kuten muissakin valtalajeissa, myös frisbeegolfissa on oma lajiliittonsa: SFL. Suomen frisbeegolfliitto(SFL) perustettiin vuonna 1998. Se järjestää kilpailu- ja junioritoimintaa Suomessa sekä pyrkii edistämään lajin tunnettuvuutta. Vuonna 2013 SFL:ään perustettiin Suomen frisbeekouluttaja jaosto, joka määrätietoisesti kehittää valmennus- ja koulutustoimintaa.

Frisbeegolf on kasvanut maailmalla todella paljon viime vuosien aikana. Suomessa frisbeegolfin harrastajamäärä on jo miltei 80 000. Otetaan leikkimieliseen vertailuun koko suomea yhdistävä jääkiekko. Vuonna 2015 Suomessa oli rekisteröityneitä jääkiekkoilijoita noin 73 tuhatta. Toki tähän ei ole laskettu jokaista ulkojäillä käyvää suomalaista, mutta tilasto antaa hyvän kuvan frisbeegolfin suosiosta.

Frisbeegolf maailmalla

Frisbeegolfissa järjestetään isojakin turnauksia eri puolilla maailmaa, mutta erityisesti Yhdysvalloissa. Palkintorahat näistä turnauksista eivät kuitenkaan yllä edes lähelle muiden lajien potteja; maailman isoimmasta turnauksesta PDGA Professional Disc Golf World Championshipsista (Frisbeegolfin MM-kisat), voittajalle jää taskunpohjalle vain 12 000 dollaria. Jalkapallotähti Neymarille saman summan kääriminen vie noin kolme tuntia. Vertailu inflaatiosta kärsivää jalkapallomaailmaa kohtaan saattaa olla epäreilu, mutta frisbeegolfissa on vaikeaa olla ammattilainen.

Laji kärsii vielä toistaiseksi siitä, että peliä pidetään yleisesti enemmän hauskana aktiviteettina, kuin oikeana urheilulajina. Tämäkin on toki muuttunut positiivisempaan suuntaan viime vuosina. Ratojen kävijämäärät ja urheilukauppojen frisbee-valikoimat ovat kasvussa, mikä tuo lajille näkyvyyttä. Frisbeegolf takaa ajan vieton mieluisassa ympäristössä, mutta se silti onnistuu säilyttämään urheilun kilpailullisuuden. Ja onhan se vaan huikea tunne katsoa, kun kiekko leijailee 50 metristä ketjut helähtäen korin pohjalle. Tätä tunnetta toimittajakaksikko Rantala-Reunanen ei vielä toistaiseksi päässyt kokemaan, mutta niin kuin monilla muillakin suomalaisella, halu palata heittoalustalle on kova.

Toimittajat: Aarni Reunanen ja Matti Rantala

Kuvat: Evita Olenius

Lähteet: Suomen frisbeegolfliitto.fi, frisbeegolfradat.fi, fribakaveri/Sami Poimala