Viime kuukausien aikana urheilumaailmassa on tapahtunut yhtä sun toista. Milloin vapaaottelija hyökkää ottelun jälkeen katsomon puolelle pieksemään vastustajan taustajoukkoja tai naistennispelaaja syyttää tuomaria seksismistä. Tulokset jäävät pahasti paitsioon mediasirkuksen vierellä.

Nykyisen sosiaalisenmedian aikakautena urheilun uutisoiminen on muuttunut rajusti. Otteluiden tulos ei tunnu merkitsevän mitään. Kun Serena Williams hävisi Japanin Naomi Osakalle, suurin mylläkkä pyöri amerikkalaispelaajan ja tuomarin välille syntyneestä kärhämästä. Tähän mennessä uransa parasta tennistä pelannut Osaka muistetaan ainoastaan iltapäivälehtien etusivulla kyynelehtivänä tyttönä.Vaikka japanilainen voitti yhden kaikkien aikojen parhaimmista naistennispelaajista erin 6-2 ja 6-4, ei itse ottelu saanut ansaitsemaansa palstatilaa.

Kuluvalla viikolla käyty UFC 229 -tapahtuma on täydellinen yhteenveto urheilun nykytilasta. Nevadassa järjestetyssä superspektaakkelissa oteltiin yhteensä 12 ottelua, kyllä 12. Illan aikana nähtiin kauniita suorituksia nykyajan gladiaattoreilta, mutta kaikki paino mediassa
siirtyi farssin omaiseen sekoiluun pääottelun jälkimaininkeihin.

Kyseisen episodin avaaminen tässä tekstissä on täysin turhaa. Jokainen urheilua seuraava tietää varmasti tapahtumien kulun. Luultavasti jopa paremmin kuin osalliset itse.

Ihmiset ovat alkaneet taantua takaisin Rooman aikakaudelle. Aikaan, jolloin ihmiset kokoontuivat Colosseumille seuraamaan oman aikansa huippu-urheilijoita. Tuonakaan aikana taisteluiden tulos ei ollut pääasemassa. Onnistunutta tapahtumaa määritti veren ja ruumiinosien määrä kuumalla hiekalla. Suurimmat suosionosoitukset saatin teurastamalla jo kukistettu vastustaja mahdollisimman brutaalisti.

Onko tämä se kulttuuri, mitä ihmiset oikeasti haluavat? Tärkeintä eivät ole enää voittajat, vaan suurimman kohun aiheuttanut henkilö? Media on tuhoamassa kauniin kulttuurin, jota ennen urheiluksi kutsuttiin. Tilalle olemme saaneet leipää ja sirkushuveja.

Toimittaja: Miika Juvonen