Lontoo on tunnetusti täynnä palavahenkisiä jalkapallofaneja, jotka seuraavat omia lempiseurojaan intohimoisesti viikosta toiseen. Olen itse vieraillut useamman lontoolaisen Valioliiga-seuran stadionilla, joista jokainen on omalla tavallaan erityinen. Onko suurempi stadion aina parempi? Entä miten ajankohdat, kilpailun taso ja muut katsojat vaikuttavat yleisön innostuneisuuteen?
Menetin hiljattain Mestarien liiga -neitsyyteni, kun kävin katsomassa Chelsean ja Valencian välisen huippuottelun Stamford Bridgellä. Kyseessä oli kolmas vierailuni Chelsean kotistadionilla, missä olen viihtynyt joka kerta. Olenhan kuitenkin seuran pitkäaikainen kannattaja.
Chelsea avasi Mestarien liiga -kautensa kotiottelulla espanjalaista Valenciaa vastaan. Kuva: Eetu Ikola
Aiemmissa näkemissäni otteluissa Chelsea on pelannut Valioliigaa, mutta tunnelma Mestarien liiga -ottelussa oli kuitenkin huomattavasti parempi. Kenties se johtui osittain siitä, että tämän saman yleisön oli viime kaudella tyydyttävä kotimaisten sarjojen lisäksi “aikuisten Helsinki Cupiin”, eli Eurooppa-liigaan.
Mestarien liigan ensimmäinen lohkopeli uuden managerin, seuralegenda Frank Lampardin alaisuudessa, vastasi odotuksiin viheriön ympärillä. Laulu raikasi aina pelin alkuvihellyksestä sen loppuun saakka, kun Chelsea teki paluunsa Euroopan eliittikilpailun pariin. Harmillisesti peliesitys ei ollut samaa luokkaa tunnelman kanssa, sillä Valencia nitisti Chelsean 1-0-lukemin. Tappiosta jäi jokseenkin suolainen maku suuhun, mutta ensimmäisestä katsojakokemuksestani Mestarien liigassa ei niinkään. Huomasin esimerkiksi sen, kuinka paljon kilpailun tasolla voi olla merkitystä ottelutunnelmaan.
Sarjatason ja kilpailun vaikutus yleisön ilmapiiriin
Ensimmäisen FA Cup -otteluni näin tammikuussa 2019, kun Englannin Kakkosliigassa pelannut Barnet kohtasi Mestaruussarjan Brentfordin. Barnet oli lähellä yllätysvoittoa, mutta kamppailu päättyi lopulta 3-3-lukemiin. Kaikki Hive Stadiumille saapuneet 6500 katsojaa saivat kuitenkin lähteä kotiin tyytyväisinä paleltavista olosuhteista huolimatta.
Valioliigan huippuseurojen kannattajat saavat parhaimmat katsojakokemuksensa europeleistä. Alempien sarjatasojen pikkuseurat ja niiden kannattajat syttyvät sen sijaan cup-kilpailuille, missä joukkueiden tavoitteena on yllättää maan jättiseurat turnausten aikaisessa vaiheessa. Tuoreimpana esimerkkinä toimii Tottenhamin yllättävä putoaminen Liigacupista kolmea sarjatasoa alempana pelaavalle Colchester Unitedille. Kannattajat riemastuivat ja ryntäsivät kentälle, kun viime kauden Mestarien liiga -finalistit jäivät heille kakkoseksi.
Stadionin koko ja erilaiset kannattajat
Valioliigan huippuseurat omaavat maan komeimmat ja suurimmat stadionit, mutta kaikista tiiveimmän tunnelman ja omistautuneimmat kannattajat löydät usein pienempien seurojen kotikentiltä.
Olen itse vieraillut Barnet pikkustadionin lisäksi Fulhamin Craven Cottagella ja West Hamin Boleyn Groundilla. Kumpikin stadion oli tunnelmaltaan fantastinen. Fulhamin pelatessa kaudella 2017-2018 Englannin Mestaruussarjassa, se päihitti Nottingham Forestin seitsemän maalin trillerissä 4-3-lukemin. West Ham löi puolestaan Swansean Valioliigassa numeroin 3-1. Yleisö oli haltioissaan, kuten olin minäkin.
Samaa ei kuitenkaan voi sanoa West Hamista enää nykypäivänä. Joukkueen päivät tiivistunnelmaisella Boleyn Groundilla tulivat päätökseen kolme vuotta sitten, kun se pelasi ensimmäisen ottelunsa uudella, lähes kaksi kertaa suuremmalla kotistadionillaan Lontoon Olympiastadionilla elokuussa 2016. Kannattajat totuttelevat yhä uuteen kotiinsa, josta on tullut myös enemmän tai vähemmän ulkomaalaisten turistikohde.
Pienempien seurojen yleisöstä harvemmin löytyy niitä kannattajia, jotka saapuvat paikan päälle ottamaan kuva- ja videotallenteita ottelun jokaisesta hetkestä. Myönnän kuuluneeni aiemmin samaan kastiin, sillä onhan nuorena turistina kiva kerätä muistoja talteen myös digitaalisesti. Chelsean Stamford Bridgellä, Arsenalin Emirates Stadiumilla ja Tottenhamin ja West Hamin uusilla suurstadioneilla käy reilusti ulkopuolisia vierailijoita. Onhan Lontoo yksi Euroopan suosituimmista matkakohteista. Heidän läsnäolonsa ei yleensä paranna otteluiden ilmapiiriä, kuten Emirates sen minulle todisti tammikuussa 2019. Itse en kuitenkaan pahoittaisi mieltäni, vaikka viereinen katsoja viettäisi koko ysikymppisen kamera kädessä.
Päihittävätkö viikonloppupelit arki-iltojen myöhäisesitykset?
Myös ottelun ajankohdalla on suuri vaikutus yleisön ilmapiiriin. Sarjaottelut arki-iltaisin eivät kokemukseni perusteella sytytä katsojia samalla tavalla kuin viikonloppuisin. Keskiviikkoiltana pelattu Chelsea-Swansea oli tunnelmaltaan paljon unisempi kuin lauantai-iltana pelattu valioliigataisto Chelsean ja Crystal Palacen välillä.
Myös vuodenajalla on pieni vaikutus ottelutunnelmaan. Joulun aikaan otteluita on niin tiheään tahtiin, että intohimoisen ilmapiirin ylläpitäminen onnistuu helpommin. Kauden alussa ja lopussa – erityisesti jos pelaava joukkue taistelee mestaruuksista – innostuneisuus yleisössä on myös kovimmillaan.
Tunnelma stadioneilla on siis parhaimmillaan, kun kilpailu on tarpeeksi merkittävä sopivaan ajankohtaan suhteutettuna. Pienemmillä kentillä ottelutunnelma on intohimoisempi, mutta taitotaso nurmella luonnollisesti astetta heikompi.
