Kolumni: Coloradossa lumivyöry lähellä – Mikko Rantasen sopimus määrittää seuran tulevaisuuden

Mikko Rantasen sopimustilanne on vaikea. Pisteiden valossa suomalainen ansaitsee maat ja mannut, mutta pinnan alle kurkistaessa voi huomata, miksi Colorado ei hätäile sopimuksen rustaamisessa.

Mikko Rantanen on fantastinen jääkiekkoilija, siitä ei ole kysymystäkään. Suomalainen on ylittänyt 80 pisteen rajan kahtena peräkkäisenä vuotena ja viime kaudella laituri rikkoi 30 maalin rajapyykin. Kyse on siis huippuluokan talentista. Itse pisteet eivät kuitenkaan kerro koko tarinaa. Tutkiessani Rantasen peluutusta tarkemmin kaksi asiaa nousi esille ylitse muiden: suomalaisen sentterinä häärii ”taalaliigan” yksi parhaista, Nathan MacKinnon ja Rantanen aloittaa yli 65 % hyökkäysalueella.

Paneudutaan ensin tekijään nimeltä MacKinnon. Rantasen tilastot eivät missään nimessä ole pelkästään kanadalaisen ansiota. Ennen kaksikon yhdistämistä keskushyökkääjän pistetilastot eivät olleet kaunista katseltavaa. Tehot nousivat 53 paunasta 97:ään. Rakettimainen nousu osoittaa kaksikon hyötyvän toisistaan. MacKinnon on silti ketjun vetojuhta. Coloradon kyykätessä alkuvuodesta tulosta tehnyt 1. ketju rikottiin, ja suomalainen siirrettiin Carl Söderbergin vierelle. Rantasen tehot laskivat ja puolustuspää alkoi vuotaa entisestään.

Puolustuspään vuotamisesta pääsemmekin suurempaan huolenaiheeseen: viime kaudella Rantanen laitettiin kentälle lähes yksinomaan hyökkäyspään tilanteissa. Yli 70 % aloituksista missä suomalainen oli mukana tapahtui vastustajan siniviivan sisäpuolella. Valmentaja Jared Bendnar ei selvästikään luota laiturin puolustuskykyyn. Argumentin voi siis esittää, että Avalanche ”suojelee” Rantasta ja antaa hänelle parhaimman mahdollisuuden boostata hyökkäystilastojaan.

Rantanen ei tietenkään ole ainoa pelaaja jota ”suojellaan” puolustustehtäviltä: Blackhawksin laituri Patrick Kane nauttii myös vähistä puolustuspään aloituksista. Mutta sopimusta rustatessa vertailukohdat ovat kuitenkin tämän kesän RFA:t (rajoitetut vapaat agentit). Markkinoiden suurin saalis, Mitch Marner nappasi itselleen 10,8 miljoonan vuosipalkan seuraavaksi 6 vuodeksi. Pisteiden valossa Rantanen on saman lapun arvoinen. Marnerin pisteet räjähtivät John Tavaresin laidalla, joten vertauskohta MacKinnoniinkin löytyy. Erot ovat kuitenkin mittavat:

Marner osallistuu puolustukseen huomattavasti enemmän kuin suomalainen. Vain 52 % kanadalaisen aloituksista tapahtuvat hyökkäysalueella. Joukkueena Leafs hyötyy Marnerista enemmän kuin Avs Rantasesta: suomalaisen ollessa kentällä Coloradon maalitilastot näyttävät n. -2,8 maalia. Marnerin ollessa kentällä ero on Leafsin eduksi 6,5. Toinen vertailukohde on juuri sopimuksen tehnyt Matthew Tkatchuk. Flamesin romuluinen nuorukainen pelaa puolustuspäähän selvästi enemmän kuin Marner tai Rantanen. Flamesin ykköskentän ollessa kentällä maaliero on joukkueen hyväksi 8,2. Määrä on huikea ottaen huomioon että kyseinen kenttä on tilastollisesti heikoin verrattuna Leafsiin ja Avalancheen.

Sopimukseen vaikuttaa tietysti myös oman joukkueen sisäinen palkkarakenne. MacKinnon on kiinnitetty koko liigan parhaimmalla sopimuksella. Sentteri tienaa vain vaivaiset 6,3 miljoonaa dollaria seuraavan 4 vuoden ajan. Hintalappu on ainakin 5 miljoonaa liian pieni. Itse joukkueen kapteeni Gabriel Landeskog tienaa 5,5 miljoonaa seuraavan kahden kauden ajan. Avs on pakkoraossa. Rantanen tulee luultavasti nousemaan joukkueen ykköstienaajaksi, mutta kuinka suurella summalla? Nyky-NHL:ssä palkkakaton kanssa selviäminen on tärkein osa joukkueen rakentamista. GM Joe Sakic on kasannut toimivan palkkarakenteen, jota ei paranisi nyt rikkoa.

Mikä olisi siis todennäköisin sopimus suomalaiselle? Huhut ovat liikkuneet siltasopimuksesta, eli muutaman vuoden sopimus alennuksella ja seuraava pahvi olisi pitkä ja rahakas. Tkatchukin sopimus oli 3 vuotta 7 miljoonaa. Uskon suomalaisen kävelevän pankkiin samanlaisella shekillä. Onko hän sen arvoinen?

Rantanen tekee tulosta. Laitahyökkääjän heikkouksista huolimatta on suomalainen lajin parhaita pelaajia ja ansaitsee sopimuksensa bonusten kera. Coloradossa tulee silti pidättää hengitystä, ettei tämän kesän sopimusrumba aiheuta lumivyöryä hienosti kasatun palkkarakenteen päälle.

 

Nooa Ruuth