Joonas Rantanen on nostamassa Aleksi Lallin kanssa heti ensimmäisellä kaudellaan HJK:n akatemiajoukkuetta Ykköseen. Valmentajat kertovat menestyksen taustat.
Gert Remmel kirjoitti keväällä 2009 Urheilulehteen suomalaisesta valmentajakulttuurista ja sen sisältä kumpuavasta kunnioituksen puutteesta. Remmel kirjoitti nähneensä jopa Veikkausliiga-tasolla valmentajia, jotka pukeutuvat treeneissä farkkuihin ja näpräävät kännykkää kesken verryttelyn. Remmel sanoi, että jos valmentajat haluavat junioreiden oppivan kunnioittamaan peliä ja olemaan ylpeitä joukkueestaan, heidät on kasvatettava siihen. Yhteenkuuluvuuden tunne lähtee joskus niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin koko joukkueen yhtenäisestä pukeutumisesta.
Parikymmentä 16-18-vuotiasta nuorta istuu yhdessä hiljaa ympyrässä. Ohjeita kuunnellaan tarkasti, eikä kukaan kuiskaa mitään vieruskaverille pitkän puheen aikana. Tämä on saavutus mille tahansa oppimisympäristölle, eikä vähiten testosteronin jylläämän akatemiajoukkueen valmennukselle. Äänessä on vain Klubi 04:n päävalmentaja Joonas Rantanen, Remmelin valmennettava yhdentoista vuoden takaa.
Hän on pukeutunut valmentajan univormuna toimivaan mustaan toppatakkiin, jonka rintamuksessa on kahdella kultaisella tähdellä varustettu seuran logo. Samoin on tehnyt vierellä seisova apuvalmentaja Aleksi Lalli.
Klubi 04 aloitti kautensa maalittomalla kotitasapelillä sarjan häntäpäähän ennakoitua TPV:tä vastaan. Sen jälkeen joukkue on voittanut 13 ottelua putkeen, tehden peräti 48 maalia ja päästäen vain 11. “Nollanelonen” on ainoa voittamaton joukkue kolmella korkeimmalla sarjatasolla ja kolme sen pelaajista on ehtinyt tehdä debyytin edustusjoukkueessa ennen sarjanousun varmistusta. Menestyksen taustalla on ensimmäistä kauttaan miesten sarjoissa valmentava Rantanen ja ensimmäistä kauttaan akatemiajoukkueessa pääsääntöisesti toimiva Lalli.
Yksittäistä menestyksen salaisuutta ei ole, mutta äskettäin opettajaksi Helsingin yliopistosta valmistunut Rantanen on korostanut ennen kaikkea kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen tärkeyttä valmentamisessa. Pelaajien mukaan “Jope” ottaa tarpeet ja toiveet huomioon niin hyvin, että tiukan palautteen tullessa kukaan ei pyörittele silmiään tai turhaudu. Kaikki ovat osa kollektiivia, jossa ryhmän etu menee yksilön edelle.
– Olen antanut joukkueen toimintakulttuuria ja identiteettiä luodessa pelaajille mahdollisuuden vaikuttaa siihen millaiseksi meidän joukkue muodostuu. On tärkeää, että pelaajat samaistuvat ideniteettiin ja tavoitteisiin. Me-henkemme on kova, Rantanen kertoo.
Yksi Rantasen pitkäaikaisista valmennusteeseistä on se, että tunteita ei saa pelätä. Kentän laidalla ja vaihtopenkillä hän on kuitenkin lähes aina rauhallinen, usein jopa tyyni pelaajien kierrosten käydessä korkeallakin. Mistä zenmäinen suhtautuminen virheisiin ja konflikteihin?
– Meidän ympäristössä tunteet kertovat siitä, että asia on tärkeä ja sillä on merkitystä. Yritän aistia ja havainnoida joukkueen ja pelaajan tunnetilaa ja muokata omaa toimintaa suhteessa siihen. Aina tässäkään ei onnistu, esimerkiksi yksittäisen pelaajan huono fiilis voi mennä itseltä ohi. Kentälle yritän antaa ainoastaan ne viestit, joiden uskon auttavan joukkuetta.
Rantanen siirtyi täksi kaudeksi Klubi 04:n päävalmentajaksi HJK:n naisten joukkueesta, jonka viime kausi päättyi tuplamestaruuteen – pääsarjan ja Cupin voittoon. Ennen HJK-naisia Rantanen toimi HJK-junioreiden valmennusvastaavana 2010-12, NappulaKlubin valmennuspäällikkönä sekä 03-poikien valmentajana 2012-15.
– Koen olevani onnekas, että ympärille on osunut hienoja ihmisiä ja valmentajia. Junnuna Klubissa sain pelata hyvissä joukkueissa hyvien valmentajien alaisuudessa. Kausi pelaajana Gert Remmelin alaisuudessa avarsi omaa ajatteluani pelistä ja valmentamisesta.
Rantasen ohjeistaessa maalivahtia pelin avaamisessa Aleksi Lalli keräilee kartioita ja asettelee ne uusiksi. Lalli ei ole kuitenkaan mikään tötsien keräilijä. Pallo-Iiroista HJK:hon kolme vuotta sitten siirtynyt apuvalmentaja on myös seuran huippuvaiheen talenttivalmentaja. Työnkuvaan kuuluu Klubi 04:n ja B-poikien valmennusryhmissä toimimisen lisäksi muutamille pelaajille yksilöity valmentaminen ja pelianalyysi.
– Noin kolmen vuoden aikana olen kehittynyt huimasti. Oma oppiminen ja kehittyminen on keskittynyt paljon itse peliin ja sen valmentamiseen. Tiedän enemmän kuin aiemmin ja saan myös opetettua tietämäni asiat entistä paremmin pelaajille. Treenit ovat parempia ja tehokkaampia kuin aiemmin. Vanhempien pelaajien kanssa toimiessa minun pitää vielä kehittyä motivaattorina, Lalli selittää.
Lalli on samantyylinen valmentaja kuin Rantanen. Hän ei räyhää, vaan antaa pelaajien korjata itse virheensä ennen kuin viheltää treenin poikki. Ero Rantaseen tulee siinä, että Lalli ei vain ohjaa vaan osallistuu harjoituksiin. Hän liikkuu keskellä kovatempoista syöttöharjoitusta ja jakelee päätyrajalta seinäsyöttöjä kesken pienpelien.
– Aleksi tekee ahkerasti töitä ja hänellä on erittäin vahva metodologinen osaaminen Ekkonon kautta. Parhaimmillaan Aleksi on treenien vetämisessä. Hän suunnittelee harjoitteet tarkasti sovittujen konseptien mukaan ja opettaa niiden kautta haluttuja sisältöjä yksityiskohtaisesti, Rantanen hehkuttaa.
Ekkono on kansainvälisesti suosittu valmennusmetodi, joka tukee pelinymmärtämistä kognitiivisten harjoitteiden kautta. Metodologian avulla pelaajat pystyvät tulkitsemaan peliä ja soveltamaan taitojaan kentällä joukkueen eduksi.
– Eniten olen oppinut jalkapallosta Suomen Ekkono-koulutusta johtavalta Pol Deulonderilta. Onneksi yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin, Lalli sanoo.
Rantanen ja Lalli puhuvat pelistä kuin pitkäaikaiset mestarivalmentajat, vaikka Rantasella on ikää 33 vuotta ja Lallilla vain 25. Nuori ikä auttaa jaksamaan kentällä hääräämisessä, mutta uraohjukselle voisi kuvitella tuottavan vaikeuksia ylläpitää kaveri- ja parisuhteita. Pari kertaa päivässä harjoittelevan joukkueen harjoitukset, niiden suunnittelu, videosulkeiset, pelaajien kanssa tapaaminen ja mahdolliset valmennusseminaarit syövät paljon aikaa. Saavatko valmentajat tasapainoteltua työn ja arjen välillä?
– Ilman intohimoa en tätä työtä tekisi. Kantapään kautta olen kuitenkin tiedostanut, että ihan ne kaikkein tärkeimmät asiat elämässä ovat jalkapallokentän ulkopuolella. Perhe ja ystävät ovat todella tärkeitä. Valmentajan roolista on pystyttävä irrottautumaan, Rantanen kertoo.
– Tasapainottelu arjen ja työn välillä on haastavaa, mutta kehittyy kokoajan. Edelleen saan palautetta ettei mene ihan nappiin, Lalli jatkaa.
Klubi 04:n ylivoimainen kausi Kakkosen B-lohkossa on noteerattu pääkaupungin ulkopuolellakin. Joukkueen toinen apuvalmentaja Mikko Mannila värvättiin syyskuussa Rovaniemen Palloseuran päävalmentajaksi. Saako kollegan siirtyminen korkeimmalle sarjatasolle miettimään yhtään, miten pitkälle itsellä olisi saumat?
– Kysymys on vaikea. Koen suurta intohimoa pelajien kehittämiseen. Onnistunutta harjoitusviikkoa seuraava peli, missä dominoidaan harjoitelluilla asioilla on parasta mitä tiedän. Jokin osa minusta haluaa laittaa kaikki paukut 16-19-vuotiaiden pelaajien kehittämiseen ja katsoa kuinka korkealle voin siinä päästä. Jokin osa minusta taas haluaa olla päävalmentaja ja pelata vain otteluiden voittamisesta, Lalli sanoo.
– Tarkkoja pitkän tähtäimen tavoitteita en ole itselleni asettanut. Tällä hetkellä aikuisten kilpaurheilu on ympäristö, missä haluan toimia. Keskityn tekemään päivittäistä työtä mahdollisimman hyvin ja yritän viedä itseäni myös epämukavuusalueelle. Luotan siihen, että tulevaisuus tuo tullessaan hyviä asioita ja on mahdollista, että sellaisiakin ovia aukeaa, joita ei tällä hetkellä osaa ajatella, Rantanen tuumaa.
Kristoffer Ilmasti
Kuvat: Eero Mänttäri
