Krista Pärmäkoski on yksi Suomen kaikkien aikojen maastohiihtäjistä. Polku huipulle on kuitenkin vaatinut kovasti töitä.
Vuodenvaihde on maastohiihdon seuraajille mielenkiintoista aikaa. Tänä vuonna Sveitsissä ja Italiassa järjestettävä Tour de ski on vuosikymmenen ensimmäinen maailmancupin kilpailu, joka pitää katsojia jännityksessä. Reitti huipentuu legendaariseen Alpe Cermisin loppunousuun jossa erotellaan jyvät akanoista. Juuri ennen kilpailun alkua kantautui kuitenkin suru-uutinen: Suomen toiseksi menestynein hiihtäjä Tourilla, Krista Pärmäkoski ei osallistu tämän vuoden mittelöön.
Tämä on ensimmäinen kerta kun Pärmäkoskelta jää koko Tour väliin. Hän on nappasi edellisellä kerralla tuliaisiksi pronssin. Parhaimmillaan suomalaisen kaulaa on koristanut hopeinen mitali. Asian sulattamista vaikeuttaa se, että tänä vuonna ei hiihdetä arvokisoissa. Tour de ski on usealle hiihtäjälle siis kauden pääkilpailu. Kokenut Pärmäkoski kuitenkin ymmärtää rajansa. Sairastuminen ei ole leikin asia.
– Missään tapauksessa kipeänä tai puolikuntoisena ei saa lähteä Tourille hiihtämään. Se on kova turnee ja monta kisaa lyhyessä ajassa. Siellä pitää olla kaikki kunnossa, jos haluaa menestyä ja turvata vielä loppukauden kilpailut, kertoi Pärmäkoski Hiihtoliiton äänitteessä.
Pärmäkoski sairastui joulupyhinä. Hän kokeili hiihtämistä vielä perjantaina mutta teki lopulta päätöksen jättää kilpailun väliin. Kovissa liemissä keitetty Pirkanmaalainen on vuosien saatossa oppinut menestymisen vaatimukset. Ankaran työnteon hän imi itseensä jo vanhempiensa maatilalta.
Ikaalisten pelloilta Vuokatin urheilulukioon
Pärmäkosken rakkautta urheiluun vei eteenpäin tuttu kaava: kilpailu sisarusten kanssa. Lajilla ei ollut väliä, siskokset kamppailivat paremmuudesta ja olivat aina liikkeessä. Hiihto kuitenkin oli tullut jäädäkseen. Vanhempien siskojen into lopahti, mutta nuorin Pärmäkoski julisti 14-vuotiaana haluavansa hiihtäjäksi. Tukea vanhemmilta ei puuttunut.
– Kerrankin tuli ajettua kahden päivän aikana 3000 kilometriä pohjoiseen. Krista hiihti siellä kahdeksan kilometriä, kun toinen kisoista oli lyhennetty viidestä kilometristä kolmeen. Toisaalta hän voitti molemmat ja siihen aikaan lähestulkoon kaikki kisat, joten ihan mukavahan häntä oli kuskata, isä-Ari kertoo Ylen haastattelussa.
Ylä-asesteen jälkeen edessä oli suuri päätös. Pysyykö Pärmäkoski kotona ja lisää matkarasitusta kymmeniä kilometrejä vielä hiihdon päälle, vai muuttaako hän Vuokattiin urheilulukion perässä? Vasta 15-vuotias hiihtäjälupaus valitsi hypyn tuntemattomaan.
Muutto omilleen niin nuorena kouli Pärmäkoskesta vastuullisen ja ahkeran urheilijan. Myös valmentaja vaihtui: kotona Ikaalisissa valmentanut Matti Haavisto (valmentaa Pärmäkoskea tänäkin päivänä) muuttui uhreilulukion hiihtovalmentaja Esko Paavolaan. Paavola on auttanut lyömään läpi Kristan lisäksi myös muun muassa Iivo Niskasen.
Vuokatissa Pärmäkosken potentiaali huomattiin ja pian tulostakin alkoi tulla. Aluksi ensin PM-kilpailuista, sen jälkeen nuorten MM-kilpailuista ja Suomen mestaruuskilpailuista. Nousu aikuisten maajoukkueeseen tapahtui jo 18-vuotiaana Pärmäkosken edustaen Suomea Liberecin MM-kilpailuissa.
Pärmäkoski ei pelännyt vastuun kasvua. Valmentaja Haavistolle varhainen maajoukkuekutsu tuli pienenä yllätyksenä.
– Pyynnöstäni hän ei ollut ensimmäisenä vuonna maajoukkueen täysjäsen, vaan kävi vain osassa leirejä ja keskittyi nuorten MM-kisoihin. Jälkeenpäin ajateltuna aikuisten joukkueeseen nouseminen varhaisessa vaiheessa oli hyvä asia, sillä hän sai näin todella kovia haasteita päästessään harjoittelemaan kaikkein kovimpien kanssa. Toki se oli myös äärimmäisen kova koulu.
Mestari ja oppilas
Haavistola ja Pärmäkoski ovat työskennelleet yhdessä jo lähelle 15 vuotta. Parivaljakko tuntee toistensa tavat ja pienistä yhteenotoista huolimatta duo on takonut tulosta. Haavistolan mielestä yksi tärkeimmistä käännekohdista Pärmäkosken uralla oli harjoitusmäärän nostaminen. Kun vielä muutama vuosi sitten harjoittelu tunnit pyörivät 700 paikkeilla, ovat ne nousseet jo 900.
– Silloin tuntui, että pohjaa oli tehty sen verran paljon, että noston pystyi tekemään, Haavistola muistelee.
Haavistola on joutunut määräämään Pärmäkosken joskus myös pakkolepoon. Tällä työmäärällä harjoittelu on oma taistelunsa, missä pienikin väsymys pitää ottaa huomioon.
– Se, joka treenaa eniten, ei ole automaattisesti paras. Pitää pysyä myös terveenä.
Pärmäkoski on osannut ympäröidä itsensä ammattilaisilla koko uransa. Ahkera ympäristö on auttanut myös Pirkanmaalaista analysoimaan itseään ja hyväksymään takapakit. Pärmäkoski sairastui mykoplasmaan vuonna 2009 ja oli sivussa harjoitteluista 11 viikkoa. Vaikka kausi alkoi myöhässä, oli kausi lopulta onnistuminen Vancouverin olympialaisten sekä nuorten MM-mitaleiden osalta.
Suomen hiihtomaajoukkueen päävalmentaja Reijo Jylhän mielestä vastoinkäymisten käsittely tekee Pärmäkoskesta huippu-urheilijan.
– Hän on ammattiurheilija, joka perehtyy asioihin ja pyrkii tekemään kaiken urheilun ehdoilla. Se on onnistunut jo hänen luonteenpiirteensä takia; hän jaksaa tehdä asioita, vaikka välillä on tullut takapakkia.
Seuraava harppaus
Vaikka Tour de skin väliinjäänti on pettymys, on Pärmäkoski kauaskatseisempi. Puolikuntoisena tulos olisi ollut heikkoa ja loppukausi olisi voinut olla vaarassa. Kovan työn lisäksi tarvitsee myös järkeä. Pärmäkoski on toipunut sairaudestaan ja ilmoitti palaavansa ladulle jo ensi viikolla Dresdenissä.
15-vuotiaana Pärmäkoski otti riskin. Riskin joka onnistui vain hänen oman ahkeruutensa takia. Se opittiin jo pienenä maatilalla ja valjastettiin huippu-urheiluun vuosien myötä. Ja mitä tämä yhdistelmä tuotti? Toistaiseksi 4 olympia- sekä kuusi arvokisamitalia.
Lähteet: Yle, HS, Suomen hiihtoliitto
Nooa Ruuth
