Todella yleinen harhahuulo jääkiekossa on se, että kun valmentajalle annetaan potkut, niin joukkueen suunta lähtisi räjähdysmäiseen nousuun.
Liigakausi 2019-20 on siinäkin mielessä ollut harvinainen, että jo tammikuun kohdalla peräti viisi päävalmentajaa on jo saanut lähtöpassit. Liigaseurojen toimistossa olisi varmaan hyvä hetki miettiä, että voisiko huonoon menestykseen olla muitakin syitä kuin päävalmentaja. Moni liigaseura on myös tällä hetkellä niin sekaisin, että jopa valmentajien omat urat ovat vaarassa hajota jo alkutekijöissään, kun puuhastelijaseurat painavat hätäisesti potkunappulaa.
Isoimman mediakohun jälleen aiheuttanut Turun Palloseura antoi syksyllä päävalmentaja Kalle Kaskiselle potkut ja tilalle tuli kokenut Marko Virtanen. Kaskisen aikana TPS pelasi 17 runkosarjaottelua ja keräsi niistä säällittävät 14 pistettä. Uuden päävalmentaja Marko Virtasen aikana Palloseura on pelannut 18 ottelua, josta se on kerännyt 19 pistettä.
Tällä hetkellä TPS löytyy sarjataulukon viimeiseltä sijalta ja kausi on jo taputeltu. Olisiko TPS voinut olla järkevä ja antaa vain Kaskisen tehdä työnsä ja säästää rahaa vaikka ensi kaudeksi. Nykyistä kokoonpanoa kun katsoo, niin harva valmentaja pystyisi turkulaisia suosta nostamaan. Virtanen oli hätäratkaisu loppukaudeksi, sillä ensi kaudella TPS:n päävalmentaja on Raimo Helminen.
Lahden Pelicans antoi todelliset yllätyspotkut päävalmentaja Ville Niemiselle. Niemisen alaisuudessa Pelicans pelasi tällä kaudella 25 ottelua ja keräsi niissä 28 pistettä. Niemisen tilalle tuli Jesse Welling, jonka alaisuudessa Pelicans on pelannut 12 ottelua ja kerännyt 12 pistettä. Ratkaisu oli todella typerä, sillä Ville Niemiselle ei annettu edes työkaluja menestykseen. Hyvän viime kauden jälkeen Pelicansista poistui melkein kaikki kärkipelaajat ja tilalle tulleet olivat käytännössä rivimiehiä.
Urheilutoimenjohtaja Janne Laukkanen olisi saanut astua Niemisen tilalle ja marssia pois Lahdesta. Pelicans menetti siis todellisen huippuvalmentajan sen takia, että urheilujohto ei antanut avaimia menestykseen. Tällä hetkellä Pelicans on sarjassa sijalla 12. Wellingin nimittäminen päävalmentajaksi oli hätäratkaisu, sillä Pelicans etsii koko ajan uutta päävalmentajaa.
Vaasan Sport antoi myös syksyllä potkut päävalmentaja Ari-Pekka Pajuluomalle. Pajuluoman aikana vaasalaiset keräsivät 22 ottelussa 15 pistettä. Uudeksi päävalmentajaksi palkattiin erittäin kokenut Risto Dufva. Dufva on ollut nyt puikoissa 14 ottelua, josta vaasalaiset ovat keränneet 19 pistettä.
Tahti on kyllä parantunut, mutta Sport on tällä hetkellä sarjataulukossa sijalla 14 joten näyttää vahvasti siltä, että tie tyssään jälleen runkosarjaan. Tämän vaihdoksen onnistuneisuutta mitataan kuitenkin lopulta vasta ensi kaudella.
Mukaan mahtuu kuitenkin yksi positiivinen vaihdos ja sen on tehnyt Tampereen Ilves. Karri Kiven vaihtuminen syksyllä Jouko Myrrään herätti todella paljon keskustelua ja itsekin uskoin, että ratkaisu on todellinen virhe. Mitä vielä, Ilves on tällä hetkellä sarjataulukossa sijalla kolme ja taistelee tosissaan kotiedusta pudotuspeleihin. Viimeisen 30 ottelun kuntopuntarissa Ilves on sijalla kaksi, vain kolme pistettä Oulun Kärppiä perässä.
Karri Kiven aikana joukkue oli henkisesti lukossa ja tätä lukkoa tuli Myrrä avaamaan. Valmentajanvaihdos on ollut todellinen jackpot Ilvekselle ja siitä pitää antaa iso hatunnosto seurajohdolle. Itse epäilen kuitenkin vahvasti vielä sitä, että myös Karri Kivi olisi saanut Ilveksen nousemaan kärkisijoille.
Viimeisin ja todella oudolta tuntuva ratkaisu tehtiin, kun Jukureiden Pekka Kangasalusta sai potkut. Joulukuun alussa uutisoitiin, että Marko Kauppinen luotsaa kaudella 2020-21 Mikkelin Jukureita ja tämän jälkeen alkoi Jukureilla kunnon alamäki. Ilmoituksen jälkeen Jukurit keräsi 12 ottelussa vain neljä pistettä ja lopulta Kangasalusta sai lähteä ja Marko Kauppinen hyppäsi heti tilalle. Ratkaisu ilmoittaa Kauppisen tulosta kesken kauden tuntuu järjettömältä ja tämä tilanne muistuttaa todella paljon viime kauden HIFK:n päävalmentaja Ari-Pekka Selinin tilannetta.
Nykyisen trendin sijaan tulisi seurojen vielä enemmän pohtia sitä, että antaako organisaatio oikeastaan päävalmentajalle edes avaimia menestyä.
Veikko Nurminen
