Kadonneen työrauhan metsästäjät – seuraikonit hakevat fanien luottoa jalkapallokentillä

Jalkapallon suurseurojen manageriksi vaaditaan vuosien kouluttautumista, oppirahojen maksua ja pullistelevaa palkintokaappia. Tai niin ainakin luulisi.

Jalkapallomaailmassa vallitsee tällä hetkellä mielenkiintoinen trendi. Huippujoukkueet palkkaavat managereikseen entisiä pelaajiaan, joiden näytöt peliuran jälkeen eivät usein ole kovin kaksisia. Seuralegendojen hyppääminen puikkoihin ei sinällään ole uusi ilmiö, mutta se, miten ohuella CV:llä palkkaaminen on nykyään hyväksyttävää, jaksaa ihmetyttää.

Suuntaus on näkynyt erityisesti Englannin Valioliigassa, joka toki onkin sarjoista kaikkein eniten ihmisten huulilla. Ole Gunnar Solskjaer, Frank Lampard ja viimeisimpänä Mikel Arteta nousivat joukkueidensa managereiksi melkoisina kysymysmerkkeinä. Tähän asti Manchester United, Chelsea ja Arsenal ovat pelanneet mukiinmenevästi uusien käskyttäjiensä alaisuudessa. Katastrofeilta on siis vältytty, mutta suurta ilotulitustakaan ei ole toistaiseksi nähty.

Yksi viime vuosikymmenen häpeällisimmistä valmentajapalkkauksista oli kolmikkoa edeltänyt Gary Neville, joka otti ohjat Espanjan liigan Valenciassa vain saadakseen potkut neljä kuukautta myöhemmin. Hänen tapauksessaan vuodet Englannin maajoukkueen apuvalmentajana eivät olleet valmistaneet managerin tehtäviin lainkaan riittävästi. Tässä tapauksessa kyseessä ei toki ollut seuran “oma” pelaaja, mutta pelaajauraltaan tunnettu nimi joka tapauksessa.

Toinen ääriesimerkki puolestaan löytyy Barcelonasta, jossa Pep Guardiolasta leivottiin yksi maailman parhaista managereista ainoastaan yhden välivuoden ja Barcelona B:ssä vietetyn kauden aikana. Käynnistymisvaikeuksia ei ollut. Guardiolan Barcelona jyräsi suvereenisti niin Espanjan liigan, cupin, kuin Mestarien liigankin voittoon.

Takaisin tämän kauden Valioliigaan. Suurin syy nykypäivän pelaajasta manageriksi -palkkauksissa lienee pysyvyyden tavoittelu. Kyseiset pestit ovat tunnetusti tuulisimpia maailmassa fanikulttuurin muututtua kärsimättömäksi ja osittain jopa skandaalinhakuiseksi. Voittoja halutaan heti ja mikäli se ei ole mahdollista, paniikinomainen spekulointi oman joukkueen tilasta on seuraavaksi parasta viihdettä.

Fanit voivat pahimmillaan ajaa seuransa jakamaan potkuja hyvinkin nopealla aikataululla. Nimittämällä manageriksi entisiä pelaajasankareita seurat pyrkivät antamaan ohjastajalleen lisää kallisarvoista työrauhaa. Loputtomiin tämäkään taktiikka ei toki kanna. Ainahan voi kapinoida seurajohtoa vastaan, mikäli rakastettu Solskjaer tai Lampard ei ollutkaan vielä valmis tehtävään. Ei muuta kuin uutta miestä sisään.