Shuma Kinebuchi Haukat – HCIK -pelissä. Kuva: Kimi Kanervo
Kesäinen valoisuus taittaa pimenevään syksyyn, Järvenpään jäähallin kirkkaat valot syttyvät, on aika taas pelata jääkiekkoa. Järvenpään kiekkoylpeyden Järvenpään Haukkojen astellessa jäälle, huomio kiinnittyy hieman eksoottisemman nimiseen pelaajaan.
Juuri jäädytettyyn jäähän muun joukkueen mukana kaartaa omat luistimenpiirtonsa 23-vuotias Shuma Kinebuchi, koko nimeltään Shuma Joseph Kenji Hawkins-Kinebuchi. Jotkut kutsuvat häntä myös nimellä Jojo, mutta se tulee lähinnä kesäleireillä valmennettavien nuorien suusta. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, joten kysyinkin häneltä, mikä on tarina näin monen nimen takana?
– Minulla on Japanin ja USA:n kansalaisuus, sillä äitini on japanilainen ja isäni on afroamerikkalainen. Amerikkalainen nimeni on siis Joseph Kenji Hawkins-Kinebuchi ja japanilainen puolestaan Shuma Kinebuchi. Olen jään ulkopuolella alkanut käyttämään enemmän Shumaa, vaikka amerikkalainen nimeni onkin rekisteröity IIHF:lle.
Shuma Kinebuchi syntyi 14. heinäkuuta 1997 enkelten kaupunkiin Los Angelesiin. Jääkiekko löytyi sattumalta asuinpaikan lähistöllä sijaitsevan jäähallin ansiosta. Muutto Japanin pääkaupunkiin Tokioon tuli eteen hänen ollessaan 6-vuotias. Tokiosta löytyikin joukkue, jossa hän pystyi jatkamaan jääkiekon peluuta.
Kymmenen Japanissa vietetyn vuoden jälkeen Shuma päätti lähteä Suomeen vaihto-oppilaaksi (2014-2015) ja oli siihen aikaan keskittynyt enemmän opintoihinsa kuin jääkiekkoon, pelaten Helsingissä U18 Aluesarjaa. Vaihto-oppilaana ollessaan Shuma huomasi monien Japanilaisten pelaajien lähtevän Pohjois-Amerikkaan tavoittelemaan pelipaikkaa kovemmista sarjoista. Shuma jäi Suomeen vielä vaihto-oppilasvuotensa jälkeen ja halusi edetä Suomessa korkeammalle tasolle.
– Juuri ennen vaihto-oppilasvuoteni päättymistä, liityin Haukkojen organisaatioon ja siirsin opintoni Tikkurilan Lukioon. Siitä asti olen pelannut Keski-Uudenmaan alueella jääkiekkoa ja opintoja olen jatkanut Laurean AMK:ssa.
Vaihto-oppilasvuotensa aikana KJT Naiset olivat mukana Naisten Liigassa ja siellä pelasi japanilainen pelaaja. Shuma otti häneen yhteyttä kysyäkseen, onko hänellä tietoa minne voisi mahdollisesti päästä try outille ja liittyä seuraan. Tie vei KJT-Haukkojen try outeille ja siitä asti Shuma on ollut osa Haukkojen organisaatiota.
Shuma Kinebuchi vauhdissa. Kuva: Jenny Tirkkonen
Järvenpään Haukat pelaa Suomi-Sarjaa ja kausi on joukkueen osalta alkanut melko takkuisesti. Viiden ottelun jälkeen taskussa on vain yksi voitto. Shuma on henkilökohtaiseen panokseensa tyytyväinen, mutta kertoo joukkueessa silti olevan paljon potentiaalia parantaa:
– Olen pelannut hyvin ja saanut myös valmentajilta paljon positiivista palautetta. Tuntuu hyvältä, kun pystyy pelaamaan paremmin ja muutkin huomaavat sen.
– Joukkueena emme ole onnistuneet vielä tarpeeksi hyvin. Olisimme voineet voittaa jokaisen pelin tähän asti, sillä olemme otteluita johtaneet. Meidän tarvitsee vain saada joka jätkästä maksimaalinen potentiaali irti. Ei voi olla tyytyväinen tilanteeseen pelkästään sen takia, että henkilökohtaisesti olen pelannut hyvin.
– Olen kohtalaisen nuori itsekin vielä ja Haukoilla on tällä kaudella todella paljon nuorentunut joukkue. Minä taidan olla ulkomaalaispelaajista vanhin, joten vastuullani on auttaa varsinkin muita ulkomaalaispelaajia saamaan itsestään enemmän irti. Koen itseni tärkeäksi palaseksi joukkuetta, eikä joukkueurheilussa voittoja ala ropisemaan siten, että tekee vain oman osuutensa.
Shuma uskookin Haukoilla olevan runsaasti potentiaalia, eikä pidä mahdottomana ajatuksena, että Haukkaparvi pelaisi jopa Mestistä seuraavan viiden vuoden sisällä.
Mitä sitten henkilökohtaisiin tavoitteisiin tulee, Shumalla on haaveena jonain päivänä pelata Mestiksessä tai jopa Liigassa. Tämän toteutuessa, hänestä tulisi ensimmäinen japanilainen pelaaja kyseisissä sarjoissa. Samalla se olisi rohkaisevaa muille aasialaisille/japanilaisille pelaajille nähdä, että mahdollisuuksia löytyy muualtakin kuin USA:sta tai Kanadasta. Haaveena olisi myös pelata joskus ottelu Japanin maajoukkueen paidassa Suomea vastaan. Pelityyliltään 190 senttinen ja 97 kiloinen nuorimies kertoo olevansa enemmän perus puolustajan taidot omaava oman pään raataja, vaikkakin vahvuuksia löytyy myös hyökkäyssuuntaan.
– Kaukalossa en ole mikään Erik Karlsson tai Miro Heiskanen, tarkoittaen etten välttämättä omaa mielettömiä käsiä tai yhtä sulavaa luistelua. Olen enemmän sellainen Seth Jonesin tai Rasmus Ristolaisen kaltainen pelaaja, eli pystyn liikuttamaan kiekkoa ja ampumaan hyvin viivasta. Olen puolustava, agressiivinen ja fyysinen, mutta sijoittumiseen jäällä minun täytyy vielä panostaa.
Minkälainen kaveri on sitten kyseessä kaukalon ulkopuolella? Hän kertoo, ettei juurikaan pidä huomion keskipisteenä olemisesta, mutta muiden huomioon ottaminen ja keskusteleminen asioista on lähellä sydäntä.
Joka tapauksessa hän on erittäin mielenkiintoinen lisä Haukkoihin ja Suomi-Sarjaan. Toivotaan, että hänen luistimien piirtämät suuntaviivat antavat valoa ja uskoa muillekin aasialaisille kiekkoilijoille kokeilla kannuksiaan Euroopassa. Aika näyttää, kuinka pitkälle Shuma Joseph Kenji Hawkins-Kinebuchin tie Haukkojen siipien suojasta kantaa.
Teksti: Eetu Lehtonen
Kuvat: Kimi Kanervo ja Jenny Tirkkonen
