Talonmiehen paikka on vapautumassa Nordenskiöldinkadulta. Kuva: Ilkka Tittonen
Tihkusade piiskaa Helsingin jäähallin betonirakenteita. Eletään joulukuuta ja erikoisen vuoden loppua. Koronavirus on mullistanut koko jääkiekkomaailman taipumaan rajoituksille. Tämän jo “DDR” halliksikin ristityn jäähallin ovet ovat myös sulkeutuneet jääkiekkoa seuraavalta kansalta moneksi viikoksi rajoitusten myötä. Ainoastaan IFK:n liigajoukkue treenaa täällä joukkueen päävalmentajan Jarno Pikkaraisen johdolla kohti aikaa jolloin pandemia helpottaa ja jääkiekko palaa kansan nähtäväksi.
Nyt eletään juuri sitä aikaa kaudesta, kun ensi kauden joukkueiden päävalmentajan paikkoja jaetaan. Päävalmentaja Pikkaraisen aika jättää oma jälkensä IFK:hon alkaa olla vähissä. Kausi todennäköisesti jatkuu muutaman viikon jälkeen ja saadaan pelattua kunnialla päätökseen tai viimeistään vuoden vaihteen jälkeen. Tämä on kuitenkin näillä näkymin Pikkaraisen viimeinen kevät IFK:n puikossa, joten jäljen jättäminen seuraan on toteutettava vielä tällä kaudella.
Tämän hetkisten tietojen mukaan Pikkarainen ei jatka IFK:ssa enään ensi kaudella joten talonmiehen hommia on tarjolla ja tämä talo on niin suuri, että töitä riittää koko tulevalle talonhallitukselle, sen kokoonpanosta riippumatta. Pikkaraisen aika IFK:ssa on ollut tunteita herättävä jo pelkästään hänen olemuksensa puolesta, joka on välillä jopa koominen. Viime kaudesta hänet muistetaan KooKoo-IFK ottelusta, missä vaihtopenkiltä tv-kamerat bongasivat “seisaalteen nukkuvaa” esittävän Pikkaraisen, kun maalia tarkastettiin videolta. Monet haastattelut ovat myös antaneet Pikkaraisesta hieman oudon vaikutelman tai sitten hänen huumoriaan ja elekieltä ei ymmärretä oikein.
Pelillisesti IFK on pelannut Pikkaraisen aikana runkosarjassa todella surkeasti, jos katsotaan joukkueen rosteria, jossa on kyllä lähes joka vuosi tarpeeksi ratkaisupelaajia ja laatua. Ainoastaan pudotuspeleissä joukkue on sitten pessyt kasvonsa edes siedettävästi. Välillä IFK:n peliä seuratessa on tuntunut siltä tai saanut sen vaikutelman, että runkosarjan aikana joukkuetta ei kauheasti kiinnostaisi pelata. Tästä päästään kuitenkin siihen aiheeseen, jota IFK:ssa halutaan ja toivotaan hartaasti vuodesta toiseen,eli voittaa, menestyä ja nimenomaan voittaa mestaruuksia ja dominoida koko sarjaa. IFK on voittanut historiansa aikana runkosarjan vain kerran Antti Törmäsen valmennuskaudella vuonna 2016. Tämä peilaa juuri sitä runkosarjan menestyksettömyyttä ja kokonaista hyvää kautta jota IFK:ssa toivotaan tulevaisuudessa.
Kun IFK viimeksi voitti kultaa nosti Ville Peltonen Kanada-maljan harteilleen Kuva: HS lehtileike vuodelta 2011.
Haaste tähän hommaan on kuitenkin valtava, siis todella valtava. Edellisen kerran kun menestystä tuli johti IFK:ta muuan Kari Jalonen. Hänen aikansa IFK:ssa otti aikansa, meni peräti kolme vuotta ennen kuin projekti palkittiin suomenmestaruudella Espoon Bluesia vastaan käydyssä finaalisarjassa keväällä 2011. Jalosen aikana IFK:ssa huokui työnteon merkitys ja kunnioitus valmentajaa kohtaan, mutta myöskin toinen ja tärkein asia mikä johti menestykseen oli Ville Peltosen tulo joukkueeseen juuri mestaruusvuotena. Peltonen tuli IFK:hon ja otti vastuuta ja vaati sitä muilta ja johdatti IFK:hon menestykseen.
Viime viikkoina on huhuiltu mediassa, että IFK neuvottelisi juuri Peltosen kanssa ensi kauden päävalmentajan pestistä. Tämä ajatus mahdollisesti toteutuessaan kuullostaa satumaisen hyvältä. Peltonen, joka muistetaan kansallisankarina, joka teki kolme maalia Ruotsia vastaan käydyssä finaalissa vuonna 1995 ja ajatelkaa Peltonen teki myös Bluesia vastaan kolme maalia, jotka ratkaisivat suomenmestaruuden IFK:lle keväällä 2011 palaisi nyt Nordikselle penkin taakse johtamaan juuri IFK:ta.
Ville Peltosen uran ensimmäinen maali IFK:ssa Kuva: HS lehtileike vuodelta 1992
Peltosen sydän on aina ollut punainen ja hänen uransa IFK.ssa on alkanut jo kauan aikaa sitten yli 20 vuotta sitten. Häntä ei tarvitse perehdyttää organisaatioon, hän tietää paikat ja tavat miten toimia. Kultaisena vuotena 2011 Peltonen oli IFK:ssa suuri johtaja ja näytti esimerkkiä joukkueelleen. Hän oli aina ensimmäisenä hallilla ennen treenejä ja lähti viimeisenä. Legenda juttu tiesi kertoa, että: “Peltonen rasvaili hallilla kuntopyöriä aamuisin kun muut joukkuekaverit vielä nukkuivat”.
Tämä ehkä kuvastaa sitä ammattimaista otetta ja joukkueen eteen tehtävää täydellistä työtä ja siihen lisättynä vielä se, että kaikki kunnioittivat Peltosta hänen pelatessaan IFK:ssa. Kukaan ei kehdannut jättää asiota tekemättä täysillä hänen ollessaan pukukopissa vaan halusi näyttää parasta osaamistaan. Peltonen oli suuri johtaja sekä kopissa ja sen ulkopuolella.
Projekti nimeltä IFK on kuitenkin niin iso asia, että siinä onnistuessaan ei välttämättä riitä edes meriitit pelaajauraltaan pelikentiltä tai muut urotyöt valmennuksen puolelta. Tämän joukkueen johtamiseen liittyy niin paljon maagisia asiota, kasvutarinoita, kipua, tunnetta ja oikeastaan mitä vaan maan ja taivaan ja helvetin väliltä. Homman on lähdettävä toimimaan heti alusta lähtien tai joudut median armottoman myrskyn kouriin. Peltonen on hyvin meritoitunut urallaan ja saavutukset ovat koko kiekkokansan tiedossa. Valmentaja uran alkulähteet ovat Sveitsissä, jossa Peltonen on toiminut Kari Jalosen apuvalmentajana SC Bernissä, jossa he voittivatkin kultaa vuonna 2016-2017. Tämän lisäksi hän on valmentanut HC Lausannea vuonna 2017 alkaneella pestillä, joka kuitenkin päättyi potkuihin vuonna 2020. Peltonen on myös toiminut leijonien valmennusryhmässä valmentajaurallaan.
Aika näyttää onko Ville Peltonen IFK:n uusi päävalmentaja vai joku muu. Tämä Peltosen mahdollinen tulo kuitenkin tuntuu samaan aikaan hyvältä, mutta myös pelottavalta ja arvaamattomalta vaihtoehdolta. Tämä siksi, koska entä jos Peltonen ei onnistu työssään valmentajana. Kaikki varmasti odottavat, että hänen mahdollinen tulonsa hyvinvarustetulla valmennusryhmällä saisi IFK:n lentoon ja menestymään heti, mutta, kun puhutaan IFK:sta kaikki on mahdollista. Homma voi toimia tai sitten mennä todella pahasti pieleen. Pieleen mennessään monella saattaisi tulla, jopa ajatus siitä, että eihän tässä enää ole muita vaihtoehtoja olemassakaan meidän valmentajaksi, kun itse kansallisankari ja arvostettu herra Peltonenkaan ei onnistu meillä. Niin suuren luokan persoonasta on kuitenkin kyse, kun hänestä puhutaan.
Peltonen on ehkä monien fanien toiveuni, mutta takaraivossa kolkuttaa monilla ajatus siitä, että olisiko esimerkiksi tuttu ja turvallinen Kari Jalonen tai joku muu jo mestaruuksia vuollut valmentaja turvallisempi vaihtoehto stadin niin kirkkaisiin valoihin.
Sama jankutus ja jauhanta on IFK:n ympärillä jatkunut joukkueen päävalmentajan tiimoilta jo vuosia ja kriittisyys joukkueen edesottamuksia kohtaan alkaa olla jo turhauttavaa. IFK:n perhe janoaa menestystä ja sitä on tultava hinnalla millä hyvänsä, mutta IFK:n penkin takana käy vuodesta toiseen ukkoja eri maakunnista pyörähtämässä tai voisi sanoa ehkä jopa rumasti suorittamassa työnsä. Olisiko kuitenkin aika kokeilla seuran sisältä omaa miestä Peltosen muodossa vai pyydettävä tuttua ja turvallista Kari Jalosta vai jopa sitä toista Jalosta, joka tuo maailmanmestaruuksia Suomelle. Lause minkä mainitsin: “seuran sisältä omaa miestä” on kyllä lätkäpiireissä melko huonoksi havaittu vaihtoehto ja joskus puhutaan, jopa “suojatyöpaikkalaisista” , kun joku tulee seuran sisältä toimintaan mukaan. Peltonen kuitenkin vaikuttaa tässä suhteessa turvalliselta vaihtoehdolta.
IFK perheen vanhimmista kannattajista on kantautunut ilmoille vaatimuksia, että IFK:n penkin taakse halutaan kokenut valmentaja, eikä mitään Pikkaraisia tai Selinejä, joilta meriitit vielä puuttuvat. Tämä asia on monelle juuri Peltosen valinnassa se suurin kymysmerkki. Meriittejä ja kokemusta ei ole vielä valmennuspuolelta riittävästi ja IFK ei välttämättä ole se paras ns “työharjoittelupaikka” valmennukselle vaan täällä homman pitäisi olla uomissaan heti, kun uusi kausi käynnistyy. Niin sanotusti vanhempien kannattajien vaatimus on, että uuden valmentajan kriteerit ovat saavutuksissa, jotka löytyvät ainakin kummaltakin Jalosilta. Peltonen on tässä tapauksessa niin sanottu “musta lammas” tai jokerikortti.
Hauskinta koko asiassa on se, että koko kausi on vielä pahasti kesken ja tämän kauden mestaruuden ratkaiseva kevät edessä ja talonmies Pikkarainenkaan ei ole vielä omaa sanaansa sanonut. Se olisi temppu se, kun hän kaivaisi taikurinhatustaan tempun, jolla saisi IFK:n sellaiseen lentoon keväällä, joka päättyisi kultajuhliin Nordiksella ja sanoisi kiitos ja näkemiin.
Nordiksen kirkkaat valot häikäisevät monesti suuremmatkin tähdet ja jotta ne palaisivat kirkkaina koko kauden ajan tarvitaan penkin taakse juuri oikeanlaista johtajuutta. Kuva: Ilkka Tittonen
Ainut asia mikä on varmaa on se, että kuka tahansa IFK:ta valmentaa ensi kaudella, joutuu hän heti alusta lähtien todella ison suurennuslasin alle ja jos penkin takana seisoo Ville Peltonen niin voidaan jo puhua niin isoista suurennuslaseista, joita ei joka kaupan hyllyiltä löydy. Jatkoajan keskustelupalstalta löytyykin, joka vuosi IFK:n kohdalta potkut päävalmentajalle kirjoitusketju ja turhan usein se aktivoituu jo puolessa välissä kautta. Seuraavakin IFK:ta vuorostaan valmentava Nordiksen uusi talonmies löytää itsensä täältä hyvinkin pian, jollei homma ala toimia heti alusta alkaen ellei hän ole se kauan kaivattu mestaruuden ja dynastian mukanaan tuoma suuri johtaja.
Ilkka Tittonen
