Kuinka tuttu urheilumuoto sinulle on squash? Oletko pelannut kyseistä lajia tai tunnetko ylipäätään sen säännöt? Jos kysyt vanhemmiltasi, niin he varmasti tietävät mistä on ja varsinkin oli kyse. Squash, eli tuttavallisemmin “kössi”, nautti harrastajamäärien kasvusta Suomessa vielä 1980-luvulla, mutta laman myötä se koki myös nopean laskunsa.

Squashin kulta-ajat

Suomesta löytyi parhaimmillaan 1980–1990 lukujen taitteessa noin 70 000 pelaajaa ja 580 squashkenttää. Puhuttiin trendilajista, jota harrastettiin kaupallisella pohjalla pyörivissä halleissa. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kunnallisia harrastuspaikkoja ei juuri ollut.

Laji nautti myös suurta arvostusta yritysmaailman puolella. Tuohon aikaan oli todella yleistä, että yritykset maksoivat työntekijöilleen squashtunteja. Työhyvinvointi puoli edellä totta kai, mutta se oli myös muodikasta. Lajista kaikki puhuivat ja kaikki tuntuivat sitä pelaavan.

Suomella oli tarjota myös esikuvia harrastajille ja tästä syystä squash sai palstatilaa myös mediassa. Sami Elopuro oli parhaillaan maailmanlistalla kuudentena. Ammattilaisia lajista löytyi miehissä kymmenen.Naisia oli viisi ja heistä parhaana Tuula Myllyniemi ylsi maailmanlistalla jopa numerolle 14. Ammattilaisturnauksia järjestettiin Suomessa ja parhaat tulivat myös pohjolaan pelaamaan turnauksia. Kaikki oli hyvin.

1990-luvulla Suomeen iski lama ja samalla kiinnostus lajia kohtaan alkoi hiipumaan. Harrastajien vähetessä yksityisomisteisia squash-halleja alettiin muokkaamaan toisiin käyttötarkoituksiin. Entiset kössikeskukset muuttuivat salibandykentiksi tai jopa toimistorakennuksiksi. Nykyään pienessä nosteessa oleva laji omaa liiton sivujen mukaan 140 kenttää. 

Padel on kovassa nosteessa

Tämän päivän trendimailapeli on Padel. Yhtäläisyyksiä näiden kahden lajin välillä on huomattavan paljon. Kyseessä on nopeatempoinen mailapeli, jossa palloa pelataan myös seinän kautta kuution sisällä. Puhutaan kahdesta täysin eri lajista, mutta yhtäläisyyksiä on helppo havaita.

Padel on helppo aloittaa verrattuna muihin mailapeleihin. Pelin sykkeeseen pääsee huomattavasti helpommin, kuin esimerkiksi tenniksessä, jossa peli voi usein tyrehtyä syöttämiseen. Tasoerot porukan sisälläkään eivät estä lajista nauttimista. Tämä on iso tekijä padelin suosiossa.

Padel-kenttien operointi on pitkälti samaisella mallilla kuin 1980-luvulla squashissa. Kenttiä nousee jokaiseen pitäjään tälläkin hetkellä hurjaa vauhtia, joista suurin osa löytyy kaupallisella pohjalla toimivista halleista, eikä niinkään kunnallisista. Tästä voi muodostua ongelma, jos lajin suosio hiipuu hetkellisesti ja kaupallinen toimija täyttää tilan jollain muulla tuottavammalla tavalla. Tällä hetkellä kenttien tuotoissa ei tietenkään ole ongelmaa, ainakin pääkaupunkiseudulla kysyntä ylittää tarjonnan ja vuoron saaminen on toisinaan todella hankalaa. 

Padelilla menee tällä hetkellä todella lujaa, ja toivon että laji jatkaa kasvuaan myös jatkossa. Tai ainakin pitää nykyisen suosionsa, jotta harrastuspaikkoja löytyy myös tulevaisuudessa. Historiasta on hyvä ottaa oppia ja miettiä mitä asioita voidaan tehdä toisin, jotta padel ei kärsisi squashin kohtaloa. Junioripolku on yksi todella tärkeä asia, johon pitää panostaa. Tätä asiaa on jo onneksi lähdetty pohtimaan padelin piirissä. Sitä kautta saadaan uusia harrastajia lajin pariin jo nuorena ja pidemmällä tähtäimellä ehkä myös pelaajia maailman huipputasolle. Tämän tulee olemaan tärkeässä roolissa, jotta squashin kohtalo voidaan välttää. 

Aina on ollut ja aina tulee olemaan myös urheilussa erilaisia trendejä. Eri lajien harrastajamäärät nousevat ja laskevat. Elävät aina, mutta toivottavasti samanlaista mahalaskua ja harrastuspaikkojen katoamista ei tulla näkemään, mitä valitettavasti monista syistä johtuen näimme kössin osalta. 

Teksti: Frans Fonsén