Palloliiton lisenssivaliokunta kokoontuu tänään päättämään HIFK:n Veikkausliigalisenssin myöntämisestä. Miten tähän tilanteeseen on päädytty?
Veikkausliigan häpeällisimmät episodit liittyvät ulkomaalaisomistukseen ja hämäriin pelaaja-agentteihin. Vuonna 2005 vantaalaisen AC Allianssin tuhosi kiinalainen omistaja, joka sotkeutui tulosmanipulaatioon. Vuonna 2020 HIFK oli lähellä tuhoutumista kiinalaisen pelaaja-agentin omistuksessa. Tällä kertaa ei nähty tulosmanipulaatiota, mutta yhtäläisyyksiä Allianssin loppuun löytyy.
Liigapaikan haltija Allianssi ry. kyllästyi Allianssi Oy:n toimintaan ja irtisanoi sopimuksen sopimusrikkomukseen vedoten. Samalla Allianssi ry. päätti nostaa vahingonkorvauskanteen Allianssi Oy:tä kohtaan. Marraskuun lopulla HIFK:n taustayhdistys HIFK Soccer r.f. irtisanoi sopimuksensa HIFK Fotboll ab:n kanssa. Vahingonkorvauskannetta ei ole vielä tullut, mutta yhdistyksen puheenjohtaja Christoffer Perret on vihjaillut siihen suuntaan.
”Meillä on ollut osapuolten välillä selkeä sijoitussopimus, jossa pääomistaja on sitoutunut investoimaan yhteensä 1,75 miljoonaa euroa. Lakimiehet saavat nyt arvioida sitä, vaaditaanko tämä raha häneltä joka tapauksessa kuitataksemme vanhoja vastuita”, toteaa HIFK Soccer rf:n puheenjohtaja Christoffer Perret tiedotteessa.
Lontoossa asuva kiinalainen liikemies Lucas Chang osti toukokuussa 2019 51,9 prosentin osake-enemmistön HIFK Fotboll AB:stä. Osakkeet merkittiin Changin Impress Longon Europe Limited-yhtiön nimiin. Changin kerrottiin tuolloin sijoittavan seuraan pari miljoonaa euroa.
Ostamishetkellä Chang kertoi suoraan, miksi hän tuli mukaan HIFK:hon: ”Rehellisesti sanottuna minun ei tarvitse salata, mitä aion tehdä tällä. Haluan saada sijoitukseni takaisin. Kukaan ei halua menettää rahojaan. Valitettavasti jalkapallossa ei voi koskaan ennustaa, mitä tapahtuu tulevaisuudessa.”
Meidän pitää nostaa pelaajien arvoa, jotta voimme saada tuottoa myymällä pelaajia. Toinen tapa on nostaa seuran arvoa, jotta saamme sponsorisopimuksia. Urheilupuoli ja liiketoimintapuoli auttavat toinen toisiaan”, Chang jatkoi.
Changin omat toimintatavat johtivat kesken kauden 2019 Norjan Sandefjordista lainalla olleen Jakob Dunsbyn poistumiseen seurasta. Maaliahneen laitapelaajan minuutit jäivät vähiin, kun HIFK ei saanut ostettua Dunsbya Norjasta. Dunsby kertoi IS:n Janne Oiviolle puhelinhaastattelussa, että valmennustiimi sai suoraan omistusportaalta painetta olla peluuttamatta lainapelaajia.
Toisen norjalaisen – ex-päävalmentaja Tor Thodesenin – komennuksessa HIFK oli tunnettu raivokkaasti prässistään ja säilytti sarjapaikkansa kaudella 2019 vaivoitta, sijoittumalla seitsemänneksi. Pelaajien ja kannattajien parissa erittäin pidetty Thodesen sai kuitenkin myös lähteä ennen aikojaan, kuluneella kaudella vain kolmen kierroksen jälkeen. Thodesen sivalsi myös lähtöhetkellä johtoa: “Johtamistyyli on lopulta johtanut työympäristöön, johon en usko, enkä tule sitä kaipaamaan”, norjalainen sanoi Iltalehdelle.
HIFK:n johdon sekoilu hämmentää kannattajia. Kuva: Kalevi Hämäläinen
Loppukaudeksi vetovastuun ottaneet Teemu Kankkunen ja Mike Keeney saivat myös pidettyä joukkueen sarjassa; HIFK sijoittui kaudella 2020 kahdeksanneksi. Kesken loppukauden alkoi kuitenkin kuulua kummia HIFK:n taloudesta. Taustayhtiöltä ilmeni kuusi maksuhäiriömerkintää kesäkuun ja syyskuun väliseltä ajalta. Toimitusjohtaja Perret piti pokerinaaman selittäessään jälkiperintää väärään osoitteeseen menneellä postilla.
Pari päivää myöhemmin Perret myönsi YLE:n haastattelussa, että kaudelta olisi tulossa 700 tuhannen tappiot. Lisäksi Helsingin jalkapallopiireissä liikkuvien villeimpien käytäväpuheiden mukaan HIFK:lla olisi ollut myös kymmensien tuhansien edestä maksamattomia kenttävuokria HJK:lle rästissä.
Talousongelmat eivät kuitenkaan ole mitään uutta HIFK:lle. Korkeimmalle sarjatasolle 43 vuoden tauon jälkeen syksyllä 2014 noussut seura on järjestänyt kaksi osakeantia viiden vuoden sisään. Yhdistävä tekijä viidessä vuodessa on ollut Christoffer Perret, joka on ollut AB:n ja rf:n toimitus- ja puheenjohtaja. Jos HIFK:n uusi osakeyhtiö ottaa vanhan yhtiön velat vastatakseen, niin on vaikea uskoa Perretin joulusatujen uppoavan enää suomenruotsalaiselle sijoittajille. Perretin johdolla on tahkottu viidessä vuodessa n. puolentoista miljoonan euron kumulatiiviset tappiot.
Perretillä oli ennen Changia mahdollisuus panostaa ruohonjuuritoimintaan, mutta sen sijaan keskityttiin tarjoamaan rahakkaita sopimuksia Antti Muuriselle, Mikael Forssellille, Mika Väyryselle ja Juho Mäkelälle. Junioripuoli on edelleen pelkkää harrastetoimintaa vailla tavoitteellisuutta tai yhteistä valmennuslinjaa. Omia junioreita on vähemmän kuin pari kautta sitten farmiseurana toimineella Gnistanilla.
Vuodesta 2004 voimassa olleen liigalisenssijärjestelemän tavoitteissa sanotaan, että seuroilla on riittävän laadukas seurajohto ja organisaatio, ja että seura huolehtii nuorista pelaajista varmistamalla hyvätasoinen, jatkuvasti kehittyvä nuorisotoiminta. Kukaan lisenssivaliokunnan jäsenistä ei ole ollut elossa, kun tähtirinnoilla oli edellisen kerran avauskokoonpanossa seuran junioriputken läpi käynyt oma kasvatti.
Lisenssin epääminen pakottaisi HIFK:n ryhdistäytymään ja panostamaan juniorityöhön sekä olosuhteisiin, jotka on kummatkin jätetty heitteille. Jos lisenssi taas hyväksytään, ja rahaa joukkueen kokoamiseen on alle 400 tuhatta euroa, joukkue ilmoittautuu suoraan putoamistaistoon ja hyvin mahdollisesti uuteen osakeantiin. Joukkueen kokoamista ei myöskään helpota se, että ensi kaudella toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaa kolme joukkuetta Helsingistä. Monia kokeneempia pelaajia houkuttelee mahdollisuus pelata jalkapalloa hyvällä tasolla päivätöiden ohella.
Epäämisen puolesta puhuu myös riidanalainen tilanne AB:n ja rf:n välillä. Changilla on kontakteja ympäri eurooppalaisen jalkapallon ja rahaa isoon asianajajien tiimiin. Mahdollinen pitkä oikeustaistelu loisi tulevan kauden ylle epävarmuuden pilviä ja taistelun häviäminen voisi johtaa kesken kauden pillien pussiin laittamiseen.
Lisenssivaliokunta on ison päätöksen edessä. Päästetäänkö HIFK kärsimyksestään vai jatketaanko tekohengitystä?
Teksti: Kristoffer Ilmasti
Artikkelikuva: Kristoffer Ilmasti
