Eino Pesu – kärkihyökkääjästä työhevoseksi

Eino Pesu pelaa kuudetta sesonkiaan Oilersissa. Kuva: Juhani Järvenpää / Paakallo.fi

Esport Oilersin laitahyökkääjä aloitti juuri yhdeksännen kautensa salibandyn miesten pääsarjassa. Yli 200 liigaottelua pelanneena hänet voidaan laskea sarjan konkareiden joukkoon, vaikka ikää mittarissa on vasta 27 vuotta.

Teksti: Tatu Haglund

Helsingin Pasilasta kotoisin oleva Pesu aloitti salibandyn harrastamisen kahdeksan vuoden ikäisenä M-Teamin kerhossa. M-Teamistä matka jatkui Kirkkojärven Loiskeen kautta Westend Indiansin riveihin. “Inkkareissa” tilille kertyi C-juniorien SM-pronssi sekä B-juniorien SM-kulta ennen siirtymistä kaudella 2012-2013 miesten edustusjoukkueeseen 19 vuoden iässä.

“Indiansin miehet pelasivat siihen aikaan Divaria eli toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Pääsin divariporukan treeneihin, ja sitä kautta peleihinkin mukaan. Ensimmäisten parin pelin jälkeen selkeytyi, että tulen olemaan loppukauden siellä. Siinä kävi kannaltani niinkin hyvin, että pari miesten pelaajaa loukkaantui, jonka johdosta pääsin ykköskenttään. Kausi meni helkkarin hyvin, ja päättyi liiganousuun. Se oli törkeän siistiä.”

Kausi Divarissa ja kolme seuraavaa maan pääsarjassa (2012-2016) sujuivat Indiansissa tehokkaasti yli piste per peli -tahdilla. Laitahyökkääjä kuului joukkueensa tärkeimpien pelaajien joukkoon ja sai paljon vastuuta. Peliaikatilastoissa Pesu oli joukkueensa kärkipäässä ja pelasi vakituisesti sekä yli- että alivoimaa.

Siirto paikalliskilpailijan paitaan

Kaudeksi 2016-2017 hyökkääjä vaihtoi Indiansin mustakeltapaidan Espoon toisen liigajoukkueen Esport Oilersin paitaan. Hyppy paikalliskilpailijan riveihin ei ollut helppo, mutta hyvin harkittu. 

“Tiesin Oilersin olevan isompi seura. Siellä oli kovempi pelaajamateriaali, ja tiedostin sinne lähdön olevan pieni riski. Indiansin kanssa emme päässeet pariin vuoteen pudotuspeleihin. Halusin yrittää menestyä urallani ja päästä pelaamaan mestaruudesta. Vaihdettiin itse asiassa  “Maken” (Markus Markkola) ja “Jopin” (Joel Markkola) kanssa kaikki samaan aikaan Indiansista Oilersiin”, Pesu kertoo.

Oilersissa Pesun rooli on kuitenkin muuttunut huomattavasti. Hän on joutunut hieman muuttamaan pelityyliään, kun pelipaikka on muovautunut enemmän tai vähemmän “jarrukentän” laidalle. Tehojakaan ei ole viime vuosina tullut samaan tahtiin kuin Indiansissa, luonnollisesti peliajan ja roolin vuoksi.

“Oilersissa rooli on ollut enemmän tai vähemmän kakkos- tai kolmosketjun laitaa, välillä jopa vilttiketjuakin. Sellaista peliajasta kamppailua. Olen oppinut saamaan tunnetta peliini eri asioista. Aiemmin ilon tunteet tulivat maalin tekemisestä tai syöttämisestä. Nykyään se on sitä, että pitää oman pään puhtaana ja suorittaa vaihdot pallon kanssa. Kiitosta ja onnistumisen iloa on joutunut hakemaan muualta. Eihän tätä hommaa muuten jaksaisi ollenkaan.”

Pesu kertoo siirron Oilersiin kasvattaneen häntä urheilijana. Hyökkääjän mielestä on ollut tärkeää kokea joukkueen dynamiikka eri kantilta.

“Nyt kun miettii, oli pirun hyvä, että lähdin aikanaan Indiansista. Olen päässyt kokemaan joukkueurheilussa myös sen puolen, ettei ole se kärkihevonen. Sitä ei välttämättä tajua, ennen kuin sen kokee itse. Peliä tulee katsottua aivan eri perspektiivistä, kun ei ole enää oikeastaan koskaan ratkaisuhetkillä kentällä. Joka ilta joudun miettimään, olenko seuraavassa pelissä askissa.”

Pesu (vas.) juhlii maalia yhdessä Markus Markkolan (oik.) kanssa. Kuva: Juhani Järvenpää / paakallo.fi

“Raskas kombo”

Viime neljä vuotta Pesu on käynyt täysipäiväisesti töissä salibandyn ohella. Päivisin töissä ja illat hallilla -yhdistelmä on tullut tutuksi.

”Päivätöiden ja salibandyn yhdistäminen on aika raskas kombo. Roolini on joukkueessa pieni, mutta sitä joutuu tekemään joka päivä treeneissä sama työn kuin kaikki muutkin. Olen miettinyt asian olevan vähän kiikun kaakun, että onko pelaaminen enää kaiken tämän arvoista.”

Salibandyssä urheilullisuus ja fyysinen puoli ovat korostuneet viime vuosina. Lajin huipulla pelaajalta vaaditaan vuosi vuodelta entistä kokonaisvaltaisempaa pakettia. Pitää löytyä nopeutta, ketteryyttä, voimaa ja kestävyyttä. 

Pesu korostaa myös fysiikan merkitystä.

”Pelaajien fysiikka on kehittynyt älyttömästi vuosien varrella. Vaatimustaso on noussut aivan hulluna ja hyvä niin, jos halutaan salibandystä ammattimaisempaa. Jos itselläni olisi ollut tämänhetkinen fysiikka silloin kun alotin liigassa, olisin ollut aivan super.”

Suomessa harva tekee elantonsa salibandyn pelaamisella, mikä tuo omat haasteensa etenkin vanhempien pelaajien arkeen. Myös Oilers-hyökkääjä tuo esiin lajin ikärakenteen.

”F-Liigan keski-ikä on melko alhainen. 30 ikävuoden korvilla huomioon tulee ottaa muitakin asioita: päivätyöt, lapset, perhe. Harva pystyy silloin panostamaan salibandyyn sitä määrää resursseja, mitä laji huipulla vaatii. Luultavasti tulemme näkemään tulevaisuudessa vähemmän ja vähemmän vanhempia pelaajia pääsarjatasolla, jos verrataan esimerkiksi jääkiekkoilijoiden ikärakenteeseen. Lätkässä saattaa nähdä nelikymppisiäkin, mutta he ovat kuitenkin ihan yksisarvisia salibandyssä”, Pesu pohtii viitaten kokeneempien pelaajien harvalukuisuuteen.

”The Last Dance”

Pesu ehti jo ilmoittaa Oilersin valmennusjohdolle liigauran loppumisesta viime kauden jälkeen. Seura kuitenkin sai hyökkääjän pyörtämään päätöksensä ja allekirjoittamaan vielä yhden vuoden sopimuksen. Kuluva kausi jäänee kuitenkin hänen viimeisekseen F-Liigassa.

”Pelaaminen on ollut tosi kivaa, ja tykkään kovasti joukkuemeiningistä. Pelaamisesta on tullut elämäntapa, kun on tehnyt sitä viime kymmenen vuotta päivittäin. On kuitenkin alkanut tuntua siltä, että vähempikin riittäisi. Vuosi vuodelta kynnys kasvaa, että olisikohan tämä liigaura tässä.”

Viime kaudella Oilers ylsi finaaleihin, mutta Tampereen Classic vei finaalisarjan tylysti voitoin 4-0. Mennyt kausi oli espoolaisilta onnistunut, mutta kasvatti joukkueen voitonnälkää. 

Pesu kuvailee SM-hopean olleen kova saavutus, mutta jääneen hieman kaivelemaan. Oilers hamuaa tietysti vielä kirkkaampaa mitalia.

”Olisihan se siistiä lopettaa mestaruuteen. Mietin, että mestaruus tulee, jos on tullakseen. Ei urani ole epäonnistunut, jos mestaruutta ei tule. Olen kuitenkin B-junioreissa yhden mestaruuden voittanut, ja muistelen sitä lämmöllä.”

”Eikä tuota F-Liigan hopeamitaliakaan jokaiselta löydy kaapista. Koen myös, että viime kauden hopea oli ihan maksimisuoritus. Ei meillä ollut Classicia vastaan mitään palaa.”

Pesu oli tyytyväinen viime kaudella saamaansa vastuuseen. Vaikka Oilersin kolmosketju oli ”duunariosastoa”, se teki arvokasta työtä joukkueen eteen hyvällä menestyksellä. Riittiväthän Oilersin rahkeet aina finaaleihin saakka.

”Viime vuonna sain pelata tosi paljon. Meidän kolmoskenttä teki kunnon ‘grindausta’ illasta toiseen. Painoimme aivan pää märkänä siellä. Varsinkin pudotuspeleissä pelasimme hyvin. Juuri sellaista peliä, jota valmennusjohto halusi meidän pelaavan.”

Mökki turvoksiin

Yleisöä on saanut tällä kaudella jälleen ottaa F-Liigan otteluihin rajoitusten hellittäessä. Tulevaisuuden triathlon-harrastusta vilautellut Oilers-hyökkääjä toivoo yleisön löytävän paikalle jatkossakin. 

Yhden yksittäisen ottelun tunnelman Pesu nostaa kuitenkin luonnollisesti ylitse muiden.

”Paikallisottelut Indiansin kanssa ovat nousseet tunnelmaltaan vuosi vuodelta isommiksi. Ne ovat siistejä tapahtumia.”

”Tämän kauden ensimmäisen kotiottelun (Oilers-Classic) fiilis oli myös mahtava. Varsinkin, kun ei ole vähään aikaan nähnyt tuollaista määrää yleisöä koronarajoitusten takia. Mökkihän oli aivan turvoksissa.”

F-Liiga on tällä hetkellä maajoukkuetauolla. Oilersin kausi jatkuu 23. lokakuuta vierasottelulla Jyväskylässä Happeen isännöidessä espoolaisia. Seuraava kotiottelu pelataan 29. lokakuuta, kun ”Öljy” saa vastaansa EräViikingit Helsingistä.