Oli toinen lokakuuta, olin juuri katsonut Paulus Arajuuren viimeisen kotiottelun Töölön jalkapalloareenalla. Odotin juhlitun sankarin saapumista mediatilaisuuteen jännittyneenä, opiskelinhan vasta urheilutoimittajaksi. Millainen mies tilaisuuteen saapuisi?
Paulus Arajuuri voitetun ottelun jälkeen. (Kuva: Martin Engberg)
Teksti: Jani Rinkinen, Kuva: Leevi Snellman
Ruudun haastattelu, kotiyleisön kiittäminen ja ottelun voiton juhliminen joukkueensa kanssa venähtää. Meitä odottaa mediatilassa kymmenisen henkilöä.
Vihdoin hymyilevä jättiläinen saapuu tilaan. Käyn asettamassa äänitallentimen pöydälle, jonka taakse tämä ikoninen jalkapallohahmo istahtaa.
Ystävällisesti Paulus Arajuuri kiittää kaikkia paikalle tulijoita, mediavastaava antaa luvan esittää kysymyksiä. Muutaman haparoivan kysymyksen jälkeen huomaan olevani ainoa kysymysten esittäjä. Tunnelmasta tulee intiimi, katsomme toisiamme silmiin ja Arajuuri vastaa kysymyksiini vilpittömästi ja iloisesti. Tuntuu kuin koko muu porukka mediatilassa olisi haihtuneet ympäriltäni.
En voi käsittää, kuinka etuoikeutettu olen, kun Paulus vastaa pelkästään minun esittämiini kysymyksiin, olenhan herkkä urheiluromantikko. Välillä, kun kysymykset ohjautuvat uran huippuhetkiin, tuntuu jopa hieman surulliselta: nyt se sitten on päätöksessä.
Arajuuri kertoo uransa huippuhetkeksi EM-kisapaikan varmistumisen. Ulkomailta huippuhetket kiteytyvät Puolassa voitettuun mestaruuteen Kasper Hämäläisen kanssa ja Tanskan Cupin voittoon Teemu Pukin kanssa.
Illan ottelussa Arajuuri teki kaksi maalia, yhden MP:n verkkoon ja toisen omiin, asiasta naureskellaan. Vierasjoukkueen verkkoon tehty maali on Pauluksen ensimmäinen maali faniyleisön päätyyn HIFK:in paidassa. Hymyilevä hahmo kertoo, että juuri tänä iltana tehty maali on erityinen, kun maalia pääsi juhlimaan kotiyleisön suurehkon faniryhmän eteen.
Kiitän kysymyksiini vastaamisesta, kättelen Pauluksen ja poistun stadionilta. Ratikkapysäkillä istuessani mietin, minkä show’n olin nähnyt.
Vain jalkapallo voi tarjota tällaista minulle: viiden maalin puoliaika sisältäen kaikkea, mitä vain urheiluromantikko voi toivoa. Kiitos Paulus.
