Muistatko, kun Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi voittivat olympiakultaa miesten parisprintissä vuonna 2014 Sotsissa? Veikkaan, että olet myötäelänyt suurimmat urheilumaailman suoritukset itse urheilijoiden kanssa. Helpoiten tämä on käynyt sinulle istumalla television ääressä. Ja tietenkin sieltä olet katsonut juurikin näitä kuuluisimpia urheilusuorituksia. Mutta tiesitkö, että harrastit näiden hetkien aikana myös itsekin urheilua?
Jääkiekon tai hiihdon MM-kisat, kesä tai talvi olympialaiset. Jännittää niin paljon, että ihan hiki tulee. Huudattaa niin, että äänikin menee. Juuri nämä hetket ovat urheilua parhaimmillaan. Tässä urheilulajissa kaloreita voi kuitenkin tulla enemmän kuin niitä kuluttaa. Etenkin, jos esimerkiksi nauttii poikien saunaillassa ja jalkapallon MM-kisojen huumassa muutaman oluen ja grillimakkaran tai siiderin ja sipsipussin. Suomalaisessa kulttuurissa tämä on aivan tavallista, ehkä jopa suositumpaa kuin normaali liikunnan harrastaminen. Tai niin sitä ainakin voisi kuvitella televisio-ohjelmien katsojamääristä. Mikä sitten voikaan olla suositumpaa kuin esimerkiksi pesäpallon pelaaminen, muodostelmaluistelun harrastaminen, kuviokellunta tai lumilautailu? No tietenkin penkkiurheilu, jossa jopa kaikkia yllä mainittuja urheilulajeja seurataan silmät tarkkana.
Penkkiurheilija on urheilija, joka katsoo urheilua. Muiden urheilusuorituksien kommentoiminen, oma selostaminen, arvosteleminen, kehuminen ja haukkuminen ovat tyypillisiä asioita tämän kaltaiselle urheilijalle. Se on vaan niin helppoa, kun itse ei tarvitse liikkua ollenkaan. Ja voi, että miten mukavaa se on, kun saa olla esimerkiksi kylminä talvi-iltoina pehmeällä sohvalla, takkatulen ääressä katsomassa maailman parhainta ohjelmaa eli urheilua. Tai kyllähän siinäkin tarvittaessa liikkuu, vaikka lämmin olisikin. Etenkin jännityksen alaisena aloillaan oleminen on hankalaa, joten istualtaan tai makuultaan nouseminen seisomaan saattaa tapahtua muutaman kymmenen kertaa minuutinkin sisään. Ja välillä saatetaan käydä myös lattialla makaamassa, istumassa tai kyykkäämässä. Tällainen suoritus alkaa siis mennä melkein jo hikijumpasta.
Penkkiurheilusta ei kuitenkaan puutu enää kuin se oman liikuntasuorituksen parantaminen. Esimerkiksi kuntopiirillä voisi olla positiivinen merkitys penkkiurheillessaan eli katsoessaan televisiota. Eli ei se television katsominen välttämättä ihmistä laiskaksi tee, vaikka niin voisikin luulla. Kuitenkin negatiivisuutta tällaisessa enemmän löytyy, sillä keskittyessään omaan kuntoiluun, voivat mahdollisesti muiden suoritukset televisiossa jäädä toissijaiseksi. Näin ei pitäisi penkkiurheilijalle ikinä käydä. Siksi onkin tärkeää keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Tuo penkkiurheilu on niin merkittävää urheilua jokaiselle sitä seuraavalle, että sen harrastajana pitää olla hyvin tietoinen miten sitä kuuluu harrastaa.
Penkkiurheilussa ei siis ole mitään väärää. Se antaa meille tarkasteltavaksi upeita urheiluhetkiä, joista toiset nauttivat hillitymmin ja toiset vähän kiivaammin. Useimmiten kuitenkin meille juuri näitä jännityksiä, huutoja, iloja, suruja, yllätyksiä ja hauskuuksia tuovat meidän omien suomalaisten suoritukset. Heidän, etenkin menestyneimpien urheilijoiden kanssa, saamme kokea nämä hienot hetket. Se myötäeläminen sen urheilijan tai urheilijoiden kanssa tekee penkkiurheilustakin lähes täydellistä urheilua. Ei kuitenkaan yhtä raskasta ja hapokasta kuin esimerkiksi Italian ympäriajoon osallistuvalle pyöräilijälle, vaan omalla tavallaan ehkä parhainta ja helpoiten harrastettavaa urheilulajia kuin on vain mahdollista. Penkkiurheilijana oleminen on siis kunnia-asia, sillä se tekee sinustakin urheilijan.
Toimittaja: Ansa Laukkanen
