42-vuotias salibandylegenda Mika Kohonen haaveilee tulevista MM-kotikisoista, mutta vielä mennään vuosi kerrallaan.
Yksi kaikkien aikojen salibandypelaaja Mika Kohonen kirjoitti kesällä vuoden sopimuksen salibandyliigassa pelaavan Jyväskylän Happeen kanssa. Monta vuotta Ruotsissa pelannut Kohonen on saavuttanut melkein kaiken urallaan: neljä maailmanmestaruutta, kolme Ruotsin mestaruutta ja useita henkilökohtaisia saavutuksia. Suomen mestaruus Kohoselta vielä kuitenkin puuttuu. Vaikka Kohonen puhuu aina, että mennään vuosi kerrallaan, kummittelee tulevana jouluna pelattavat MM-kotikisat mielessä.
– Kyllä vuosi kerrallaan pitää mennä. Niin kauan kuin pelaan, maajoukkue on kuitenkin tavoitteena. Se on isoin kunnia-asia päästä edustamaan Suomea. Kohonen sanoo Ylen haastattelussa.
Värikäs ura
Nuoruudessaan Jyväskylästä lähtöisin oleva Kohonen pelasi jalkapalloa ja jääkiekkoa. A-juoniori-ikäisenä laji vaihtui kuitenkin salibandyyn. Kaudella 1995-96 18-vuotias pääsi debytoimaan Jyväskylän Happeen edustusjoukkueen riveissä. Seuraava kausi oli menestys ja Kohonen kutsuttiin Suomen maajoukkueeseen vuonna 1997. Seuraavat kaudet kuluivat edustaen Happeeta, mutta joukkuetasolla menestystä ei tullut. Kaudella 2000-01 hän siirtyi Ruotsiin edustamaan Balrog IK:ta. Ensimmäisellä kaudella Kohonen voitti pistepörssin ja valittiin vuoden tulokaspelaajaksi, sekä vuoden pelaajaksi. Tämän jälkeen Kohonen on voittanut Ruotsissa kolme mestaruutta Storvreta IBK:n riveissä kausilla 2010, -11 ja -12. Vuonna 1997 tehdyn maajoukkuedebyytin jälkeen Kohonen on voittanut neljä maailmanmestaruutta ja yhteensä yhdeksän mitalia.
Kausi 2008-09 oli päättää Kohosen uran. Hänelle diagnosoitiin polven nivelrikko ja polvi piti leikata. Kohonen pystyi kuitenkin jatkamaan uraansa, mutta helppoa se ei ollut. Viisi vuotta Kohonen söi kipulääkkeitä, jotta pystyi jatkamaan. Edes kävely ei onnistunut ilman niitä. Samalla lääkkeiden syöminen vei yöunet. Tämä vei Kohosen siihen tilanteeseen, että mietintä uran lopetuksesta ja kaikkein rakkaimmasta luopuminen sairastutti Kohosen masennukseen. Vuonna 2014 Kohonen joutui pitämään taukoa pelaamisesta, mutta lääkäreiden ja urheilupsykologien ansiosta hän pystyi jatkamaan uraansa. Näiden tuskaisten vuosien aikana Kohonen voitti kuitenkin kaksi maailmanmestaruutta, kolme Ruotsin mestaruutta ja valittiin maailman parhaaksi pelaajaksi kolme kertaa.
Kohonen halusi tuoda tiedon masennuksestaan julkisuuteen, jotta muutkin urheilijat uskaltaisivat kertoa ongelmistaan. Kohosen mukaan moni pitää masennusta heikkoutena, eikä ymmärretä, että se on sairaus.
– Todella usein heikkojen esitysten takana on masennusta. Ulkopuoliset ihmettelevät, että mikä tuolla on. Totuutta ei sanota ääneen, koska sitä hävetään. Flunssasta ja loukkaantumisista on paljon helpompi puhua, urheilupsykologi Tuomas Grönman kertoo IS:n haastattelussa.
Kaikesta huolimatta Kohosta pidetään kaikkien aikojen salibandypelaajana, eikä saavutukset ainakaan anna vastaväitteitä.
Vielä yksi vuosi
“One more year” – se legendaarinen lause, jota Teemu Selänteelle lausuttiin. Tämä lause on myös kuultu Mika Kohosen suusta monen vuoden ajan. Aina on mietitty koska uran lopettaminen tapahtuu, mutta ei ainakaan vielä. Urheilu, salibandy ja kilpaileminen ovat niin lähellä Kohosen sydäntä, että mitkään sairaudet eivät ole saaneet häntä vielä lopettamaan uraansa. Tämän vuoden joulukuussa pelataan MM-kisat Suomen maaperällä ja se motivoi Kohosta jatkamaan uskomatonta uraansa. Tämä vuosi pitää kuitenkin vielä jaksaa Jyväskylän Happeen riveissä. Toki Kohoselta myös puuttuu mestaruus Suomen salibandyliigasta, mutta ainakin tällä hetkellä se tuntuu kaukaiselta. Kaikkea voi urheilussa kuitenkin tapahtua.
Vielä pitäisi yksi vuosi jatkaa. Ja hyvällä tasolla, jotta MM-kilpailut tulisivat kuuloonkaan. On mielenkiintoista nähdä jatkuuko Kohosen yli 19-vuotinen maajoukkueura. Vaikka näin ei tapahtuisi, puhutaan yhdestä kaikkien aikojen salibandypelaajasta – legendasta. Vaikeuksista on selvitty ja meriittejä löytyy Ruotsin, Suomen, sekä kansainvälisiltä kentiltä. Kunhan kroppa pysyy kunnossa, on todennäköistä, että nähdään vielä yksi vuosi. Kokemuksesta ja taidoista se tuskin jää kiinni.
Jussi Saha
