Nyt puhuu SPV:n Jukka-Pekka Pelto-Arvo: ”Se oli sataprosenttinen vahinko”

Classic ratkaisi Suomen Cupin mestaruuden Jukka-Pekka Pelto-Arvon rangaistusta seuranneen ylivoiman aikana. Kuva: Anssi Koskinen

Salibandyn miesten Suomen Cupin finaali on ollut kuluneen viikon suurin puheenaihe. Ottelusta eniten keskustelua on herättänyt jatkoajan alussa tapahtunut tilanne, jossa SPV:n Jukka-Pekka Pelto-Arvo törmäsi Classic-maalivahti Oskar Sillanpään kanssa. Tilanteesta seuranneen ylivoiman aikana Mikko Leikkanen ratkaisi voiton Classicille.

Teksti: Eevert Lifländer 

Suomen Cupin tärkeydestä on puhuttu jo kyllästymiseen asti, mutta tammikuun kahdeksantena päivänä niin Classic kuin Seinäjoen Peliveljet halusivat päästä nostamaan kannun kohti Kupittaan palloiluhallin kattoa. 

SPV johti ottelua vielä varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla, kunnes Classic tasoitti ottelun Oskari Heikkilän osumalla ilman maalivahtia. 

Jatkoajan alussa SPV-puolustaja lähetti pallon välittömästi korkeana kohti Classicin kenttäpäätyä. Jukka-Pekka Pelto-Arvo seurasi ilmassa kiitävää palloa katseellaan, samalla hätistäen Classicin puolustajaa kintereiltään. 

Pallo päätyi lopulta Classic-maalivahti Oskar Sillanpään haltuun, ja heti perään nähtiin vaarallisen näköinen törmäys. Pelto-Arvolle tuomittiin viiden minuutin rangaistus väkivaltaisuudesta, ja Classic juhlii lopulta Suomen Cupin mestaruutta. 

Tapauksen syitä ja seurauksia on pohdittu niin erotuomareiden kuin muiden laji-ihmistenkin toimesta. Lähimpänä jatkoajan tilannetta oli kuitenkin Jukka-Pekka Pelto-Arvo. Hän avasi Floppitaululle ajatuksiaan lauantain tilanteesta. 

Olit mukana valitettavassa tilanteessa, jossa törmäsit Classicin maalivahti Oskar Sillanpäähän pallontavoittelutilanteessa. Tilanne tapahtui jatkoajan alussa, ajassa 60.06. Ehditkö nähdä Sillanpään vastaantulon ennen törmäystä? 

“En missään nimessä. Olimme sopineet, että jos voitamme aloituksen, yritän lähteä pystyyn ja pistetään pitkä syöttö perään. Aistin heti, että syöttö menee liian pitkäksi, mutta mielestäni enemmän kulmaa kohti.” 

“Minulla ei käynyt mielessäkään, että siellä voisi olla veskari odottamassa. Seurasin varmaan jotenkin silmillä sitä palloa. En muista missä kohtaa havaitsin(Sillanpään), mutta varmaan joku nanosekunti ennen kuin kolahti. Tajusin vasta siinä, että nyt ei käy hyvin.”

 “En olisi missään nimessä ottanut pienintäkään riskiä, jos olisin ajatellut että siinä voi näin käydä.” 

Sillanpää ei loukkaantunut tilanteessa, vaikka hän oli hyvin haavoittuvassa asennossa. Hän oli paljon ulkona maaliltaan, mutta kuitenkin ehti palloon sääntöjen mukaisesti. Kuinka yllättävä tilanne lopulta oli?’

 “Se yllätti minut täysin. Kävin tilanteen heti pelin jälkeen läpi. Jos se pallo olisi lähtenyt suoraan maalia kohti, en olisi tietenkään juossut pohjaan asti sitä juoksua.” 

“Se tuli täysin puskista. Ei mulla ollut pienintäkään aavistusta, että veskari voisi ylettyä sille linjalle minne pallo oli menossa.” 

Olisitko pystynyt millään välttämään kontaktia Sillanpäähän? Vai oliko se niin epätavallinen tilanne, että Sillanpää niin kaukana vastassa? 

“Totta kai jälkikäteen voi aina miettiä, mutta olen itsekin pelannut jo varmaan kaksikymmentä vuotta salibandya, ja koskaan ei ole tullut tuollaista tilannetta. Ensimmäisenä oli mielessä ettei siellä ole ketään odottamassa. Koitin kaikin keinoin tavoitella palloa. Olen sen luontoinen, etten alkanut siinä jarrutella. En mielestäni ottanut mitään riskiä tavoitellessani palloa.”

“Kävin enemmän kilpailua sitä pakkia vastaan, ja keskityin siihen sitten kaikilla aisteilla.” 

Ottelun tuomarikaksikko tuomitsi tilanteesta viiden minuutin rangaistuksen. Oliko tuomio mielestäsi kohtuuton? 

“Mä en siihen itse halua ottaa mitään kantaa. Kun mä nousin sieltä ihan “pökkyrässä” niin en tiennyt tavallaan, kenelle se jäähy annetaan ja mitä jäähyjä annetaan.”

“Totta kai säikähdin itsekin, ja pyysin heti veskalta anteeksi. Mietin, että nyt kolahti ja en tiennyt siinä hetkessä, että mitä tapahtui.” 

“En tiedä mikä tuossa on se oikea linja. Nyt meni näin ja onnittelut Classicille voitosta.”

SPV:n päävalmentaja Tommy Koponen ei sulattanut jatkoajalla tuomittua ranagiastusta. Kuva: Anssi Koskinen

Päävalmentajanne Tommy Koponen näki, että tilanteesta olisi voitu tuomita vapaalyönti, mutta virhe oli hänen näkemyksensä mukaan maalivahdin. Oletko yhtään samoilla linjoilla? 

“Muistan kun meidän Julius Kivimäkeen (maalivahtiin) tuli kontakti aikaisemmin. Valmennus kävi sitä silloin läpi. Mä en niihin keskusteluihin ole yleensä puuttunut. Mä en suoraan sanottuna edes tiedä kenen virhe se on ja mikä virhe se on. Niin vaan kävi, ja varsinkaan siinä tilanteessa en tiennyt mitä juuri tapahtui.” 

“Se on sitten asia erikseen, miten sen tulkitsee, että olen lähtenyt tavoittelemaan palloa sinne, missä se törmäys tapahtui. Nyt kävi todella huono tuuri, etten ehtinyt tehdä mitään sen jälkeen, kun Sillanpää sai sen pallon haltuun.”

”Jos siinä olisi ollut edes puoli sekuntia enemmän aikaa, olisin saattanut ehtiä väistää. Jos olisin huomannut ajoissa, että hän saa sen ensin, olisin jarruttanut sata kertaa sadasta. Haluan vilpittömästi sanoa, että se oli sataprosenttinen vahinko.” 

“En sitten tiedä, onko siinä mahdollista olla sellaista sääntöä, että siinä olisi myös veskalla jotain vastuuta. Varsinkin kun hän tulee pystyssä vastaan. Eli jos maalivahti ehtii juuri ja juuri siihen alle ja altistaa itsensä törmäykselle. Mielestäni tuossa ei jäänyt tarpeeksi aikaa reagoida.” 

Lajin sisällä tuntuu, etteivät kaikki tiedä sääntöjä ja niiden tulkintoja. Mikä olisi mielestäsi paras tapa saada kaikki samalle sivulle? 

“Olen seurannut jonkin verran sitä keskustelua tilanteesta, mutta en hirveästi ole viitsinyt palata niihin tunteisiin, mitä pelin jälkeen oli.”

”Mielestäni olisi hyvä käydä selkeästi vain läpi, menikö se oikein vai väärin. Mikään ei kuitenkaan tuomiota enää muuta.”

Onko mielestäsi tarpeellista käydä tästä tilanteesta näin laajaa keskustelua, vai riittäisikö tilanteen analysointi seuroissa, erotuomarivaliokunnassa ja muissa liiton elimissä? 

“Toisaalta on ihan hyvä, että siihen saadaan paljon mielipiteitä, mutta ehkä 90 prosenttia niistä mielipiteistä on puolueellisia suuntaan tai toiseen. Ehkä se voisi olla järkevää, että se käydään niiden kanssa läpi, ketkä asiasta jotain tietävät.” 

Miten näet, tietääkö salibandy edes lajina, mitä se haluaa olla? MM-finaalin aikana heräsi paljon keskustelua pelin fyysisyydestä tulevaisuudessa. 

“Rehellisesti sanottuna ei ehkä ole tietoa. Kyllähän se MM-finaali osoitti, että se linja voi poiketa todella paljonkin. F-liigassakin se linja voi poiketa otteluiden välillä. Sen monesti huomaa siinä ottelun alussa, että nyt saakin mennä kovempaa. Tavallaan se on hieno juttu, mutta toinen on sitten, mihin se raja sitten vedetään.” 

“Ei siihen mun mielestä ole mitään selkeää linjaa. Totta kai tämän pitää olla urheilijoiden laji, ja fysiikan on oltava kunnossa. Omasta mielestäni ei voida mennä myöskään siihen, ettei saa ollenkaan ottaa kontakteja.”

”Kunhan meille löytyy se yhteinen linja.”