Liikkumisen ilo hukassa

Sieppaakjhiogft7iychNykynuoret harrastavat liian vähän liikuntaa! Pullamössösukupolveksi sanottu nuoriso viettää aikansa älylaitteiden parissa. Yleensä vähäisen liikunnan harrastamisen syyksi laitetaan juuri internetaikakausi, mutta on myös toinenkin syy.


Monet sanovat että koulun liikuntatunnit ovat liian kilpailuhenkisiä. Tunnit koetaan pakkopullaksi, vaikka liikunnan tulisi olla mukavaa ajanvietettä ja yhdessäoloa. Kun muistelen ala-ja yläasteen liikuntatunteja, myönnän että ne eivät aina olleet herkkua. Vapaa-ajalla kuitenkin pelasin ystävien kanssa kaikenlaista. Suurin ongelma liikuntatunneissa oli mielestäni se että “oli pakko tehdä”. Silmiini satu taannoin Ylen sivuilla otsikko :Koulu tappoi monelta liikuntakipinän loppuiäksi: ”En pysty ryhmäliikuntaan, alkaa ahdistaa ja itkettää”.

Liikuntatunneilla mitataan ja testataan oppilaita, ja tulosten perusteella heidät laitetaan “paremmuusjärjestykseen”. Listan kärjessä olevat oppilaat saavat tukun kehuja ja häntäpää jätetään usein huomiotta. Urheilukilpailuihin valitaan aina luokan parhaat oppilaat edustamaan, vaikka halukkaita olisi muitakin. Usein tästä syystä oppilaille tulee tunne, että he eivät ole mitään, eikä heitä kelpuuteta mihinkään. Koulun kuuluisi kannustaa oppilaita siihen mistä he itse pitävät, eikä tyrmätä oppilaiden omaa innokkuutta. Liikuntaa halutaan lisätä opetusohjelmaan ja sitä kautta nuoriso liikkeelle, mutta jos kerran tuloksena on liikuntakipinän tappaminen, ei liikunnan lisäämisestä ole hyötyä. Melkein päinvastoin, nuoret alkavat vihata liikuntaa entistä enemmän. Jos oikeasti halutaan saada positiivisia tuloksia, on otettava harppaus eteenpäin.

Opetusneuvos Matti Pietilä valmistelee opetussuunnitelmauudistusta, joka muuttaisi ala- ja yläasteen liikuntatunnit hyvinvointioppiaineeksi. Pietilä haluaa saada oppilaat rakastumaan liikuntaan. Tavoitteena on, että uudistus tulisi voimaan elokuussa 2016.

Kuva: Anja Nysten

Kuva: Anja Nysten

Kolumni Loviisa Hautoniemi, HEO Media, Urheilujournalismi